Erik Johan Erikinpoika Hannikainen nälkävuonna 1862

Suuret nälkävuodet vuosina 1866 – 1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa. Nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä,  väestönmenetys lasketaan noin 150 000 hengeksi. Seitsemänä vuonna (1866–1872) Suomen väkiluku pysyi vuotta 1865 pienempänä. Jo ennen suuria nälkävuosia vuosina 1857 ja 1862 kato koetteli Pohjois-Suomea ja Oulun lääniä Lappia myöten. Pohjanmaalta ja Savosta lähteneet nälkiintyneet kerjäläislaumat vaelsivat Keski- ja Etelä-Suomeen, missä sato oli ollut melko hyvä. Vielä vuoden 1865 tuleentumaton sadon tuhosi elokuun halla laajoilla alueilla. (Wikipedia)

Nälkä koetteli kaikkia, myös sukumme jäseniä. Perimätietona on Mikko Hannikaisen isä Emil Hannikainen (28.10.1903 – 21.10.1969) kertonut  tarinaa Hannikais-suvun Erik Johan Erikinpojasta, joka joutui jo ennen suuria nälkävuosia  lähtemään Sulkavalta elannon etsintään  Etelä-Suomeen. Perheen nälkä pakotti Erikin matkalle Hyvinkään lähettyville rataa rakentamaan. Tarina on surullinen, mutta kertoo myös peräänantamattomuudesta.

Erik Johanin isä oli Erik Jöraninpoika, joka muutti nimensä Kososesta Hannikaiseksi 1790-luvun alussa.  Erik oli syntynyt  27.5.1797 Sulkavan Halttulassa  ja hänet  kastettiin 7.6.1797 Sulkavalla. Hän eli torpparina Erikkalassa ja kuoli kirkonkirjojen mukaan 65-vuotiaana 30.12.1862 Sulkavalla.
Erikin puoliso oli 26.10.1799 Sulkavan Rauhanniemessä syntynyt  Anna Antintytär Laakkonen. Heidät oli vihitty 13.12.1829 Sulkavalla, missä Anna kuoli 76-vuotiaana 8.11.1875. Erikillä ja Annalla oli 7 lasta: Anders (s. 1822), Johan (s. 1825), Anna (s. 1827), Catharina (s. 1830), Eeva, Lena (s. 1834) ja Fredrik (s.1838), josta polveutuu jokainen nykyään sukuseuraan kuuluva Sulkavan haaran jäsen.

Sulkavalla elämä oli niukkaa, ja Erik Johan Erikinpoika kuuli keisari Aleksanteri II:n käskystä rakentaa Suomeen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan. Erik matkasi Sulkavalta Etelä-Suomeen etsimään työtä radanrakentajana. Hän pääsikin hätäaputöihin Hyvinkään lähistölle, missä sitten kuoli yllättäen vuonna 1862 syystä joka ei ole enää tiedossa.

Puoliso Annan saatua kuolinviestin hän päätti lähteä Erik Johan Erikinpojan luokse. Anna Antintytär lähti kävellen Sulkavalta Hyvinkäälle, matkan kerrottiin kestäneen 2 viikkoa, ja sen pituus olisi nykyreittejä kulkien melkein 280 km. Annalla ei ollut matkalla kulkuvälineitä käytettävissään, eivätkä tietkään olleet helppokulkuisia. Tarinan mukaan Erik haudattiin Hyvinkäälle, vai pääsikö hän sittenkin kotiin Sulkavalle – tarina ei kerro.

Muistiin merkitsi Sini Hannikainen

Helsinki – Hämeenlinna rata

Suomen rataverkon historian voidaan katsoa ulottuvan ainakin maaliskuun 20. 1849, jolloin
tie- ja vesirakennuslaitoksen päällikkö eversti Alfred Stjernvall ehdotti hevosvetoisen  rautatien rakentamista Helsingistä Turkhautaan. Rata olisi ylittänyt Salpausselät ja yhdistänyt maan pääkaupungin purjehduskelpoiseen Järvi-Suomeen.

Radanrakennus alkoi vasta Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II vuonna 1856 antamalla keisarillisella päätöksellä, jossa säädettiin rakennettavaksi yksiraiteinen rata Helsingistä Hämeenlinnaan. Radan rakentaminen alkoi välittömästi, ja työnjohtajaksi määrättiin Uudenmaan läänin kuvernööri Knut Stjernvall ja rakennusvalvojaksi kenraali Johan Mauritz Nordenstamin johtama rautatiejohtokunta.

Radat rakennutti tuohon aikaan Suomen suuriruhtinaskunta, ja Helsinki–Hämeenlinna-radan rakennusvaroja kerättiin muun muassa viinanpolttoverolla, kun kruunu ei juurikaan muualta rahaa saanut. Tämän veron kertymää hidastivat muun muassa suuret katovuodet 1850-luvun lopussa.

Hyvästä palkkauksesta huolimatta työnjohdolla oli vaikeuksia saada kokoon riittävästi työvoimaa, jonka määrä vaihteli rakennushankkeen aikana 1 000–4 000 välillä. Lisäksi Saimaan  kanavan rakennustyömaalta vapautuneita kuritushuonevankeja oli radan rakennuksessa mukana yli 200.

Rakennustyö sujui vaikeuksista huolimatta nopeasti ja ensimmäiset koejunat kulkivat radalla jo tammikuussa 1862. Ensimmäinen radan pohjoispäähän asti ajettu vihkiäisjuna saapui Hämeenlinnaan 31. tammikuuta 1862 kello 11 aamupäivällä. Radan viralliset avajaiset pidettiin 17. maaliskuuta, joka on nykyään VR:n syntymäpäivä.

Pääosa rataverkosta rakennettiin vuosien 1850 ja 1900 välillä. 1800-luvunlopulla junat oli Suomessa suunniteltu kulkemaan vain 25 kilometriä tunnissa, joten matkanteko oli hidasta mutta silti hevoskyytiä nopeampaa. Suomi oli köyhä ja työläisille maksetut palkat pieniä. Tarvittiin tehokas kuljetusmuoto niin valmiiden tuotteiden kuin raaka-aineidenkin kuljetukseen.

(Wikipedia)