Antti Kotiranta in memoriam
Lääkintöneuvos, hammaslääkäri ja sukuseuramme pitkäaikainen jäsen Antti Kotiranta kuoli Helsingissä 29. lokakuuta 2010. Hän oli 79-vuotias ja oli syntynyt Laviassa 15. joulukuuta 1930.
Antti suoritti ylioppilastutkinnon v. 1948 ja valmistui hammaslääkäriksi v. 1953. Hän meni v. 1953 naimisiin Elina Laaksovirran kanssa ja liittyi jo varhain sukuseuraamme.
Yksityishammaslääkärinä Antti toimi yli neljäkymmentä vuotta, ja hän hoiti taitavasti myös monien sukuun kuuluvien hampaita. Monesti ehdittiin hoidon kuluessa keskustella yhteiskunnallisista kysymyksistä ja myös suvun asioista.
Antti toimi aktiivisesti Suomen Hammaslääkäriliitossa, ensin sen lehden päätoimittajana 1960-luvulla sekä liiton puheenjohtajana kahdessa jaksossa 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä lähes vuosikymmenen. Vaikuttamistaitojaan hän käytti yhteiseksi hyväksi mm. Helsingin terveyslautakunnan puheenjohtajana v. 1981 – 90. Helsingin kaupunginvaltuutettuna Antti toimi v. 1982 – 1992.
Tasavallan presidentti myönsi Antti Kotirannalle lääkintöneuvoksen arvon v. 1994. Hammaslääkäriliiton kunniajäseneksi Antti kutsuttiin v. 2000.
Antti hoiti luottamustehtäviä myös Suomen taideakatemian hallituksessa, osuusliike Elannon edustajistossa ja Munkkiniemen seurakuntaneuvostossa. Häneltä riitti aikaa toimia hallituksen puheenjohtajana myös Antinkoti-, Kannelkoti- sekä Pakilan sairas- ja vanhainkotisäätiöissä. Vuosikymmeniä hän toimi rotaryjärjestössä ja vapaamuurareissa. Antti jaksoi myös pitää yhteyttä syntymäkotiseutuunsa, ja hän toimi Satakunnan killan oltermannina 27 vuotta.
Puolisonsa Elinan rinnalla Antti paneutui kotiseutuasioihin myös Keski-Suomessa ja mm. oli perustamassa Luhangan kotiseutuyhdistystä. Antille myönnettiin Kotiseututyön ansiomitali v. 2010.
Hannikaisten sukuseurassa Antti oli aktiivinen rauhallisen myhäilevään tapaansa. Muistamme hänet monista vuosi- ja kesäkokouksista taitavana kokouksen puheenjohtajana ja rakentavana keskustelijana. Sukuseuramme kutsui hänet kunniajäsenekseen v. 2007.
Antti Kotirannalle perhe ja lapsenlapset olivat tärkeitä ja läheisiä.
Esa Tommila