Kesällä Niemelässä asuvalle Emilille ja Tyynelle odotettiin kahden vuoden jälkeen kolmatta lasta, odotettiinko tyttöä kahden pojan jälkeen siitä ei ole tietoa. Sateisena heinäkuun päivänä oli Olka-kätilö liikkeellä ja ”tuomisena” kolmas poika. Päivä, vai liekö ollut yö, niin perjantaina 27. heinäkuuta 1928, Unikeonpäivänä sain syntyä. Pääsinkö lauantaisaunaan – en muista? Samaisena heinäkuun päivänä oli syntynyt setäni Tauno 43 vuotta aikaisemmin. Unikeonpäivä on vanha kristillinen merkkipäivä ja juontaa 200-luvun Efesoon. Tarinan mukaan kristittyjä vainonneen keisari Deciusen aikana seitsemän miestä piiloutui luolaan, ja he heräsivät pitkästä unesta vasta 200 vuoden jälkeen. Kuinka hyvä uninen tämä unikeonpäivän vauva lienee ollut, sitä ei tullut aikanaan kysyttyä.

Vajaan kolmen viikon ikäisenä tiistaina 14. elokuuta minut puettiin valkeaan kastemekkoon. Lienee ollut sama, jossa kaksi veljeäni, Ilmari ja Arvo, oli kastettu. Kasteen oli suorittanut kappalainen Wilhelm Malmberg (herännäisjohtajan Wilhelm Malmivaaran poika). Kummeiksi oli merkitty isäni Hanna-sisar ja hänen puolisonsa Reino Tanner, Mirjam Kinnunen ja Lauri Huttunen, Kukkarokankaan Lassi. Luulen, ettei heitä ketään ollut läsnä kastetilaisuudessa, ja Mirjam Kinnusen tapasin ensimmäisen kerran armeijassa ollessani Mikkelissä. Samassa kastetilaisuudessa Säämingin seurakunta sai minun lisäksi jäsenekseen naapurissa asuvien Lempi ja Taavi Lötjösen kaksi päivää vanhemman tyttären, Leenan. Näin meidät molemmat samasta kastemaljasta saamasta kasteesta, ristinmerkillä piirrettynä liitettiin Jumalan ”perheväkeen”.

Kovin paljon minulle ei ole mieleeni jäänyt muistoja niistä viidestä vuodesta, joita sain elää ”talollisen poikana” Moinsalmen Niemelässä vanhempieni ja sisarusten kanssa. Koti, jossa asuimme, muodostui tupakeittiöstä, johon tultiin eteisestä. Eteisestä oli raput ullakolle. Tuvassa oli leivinuuni ja hella sekä kaksi pientä huonetta, joissa asui Einar-enoni ja Seruksi kutsuttu nainen. Toisessa päädyssä oli kaksi kamaria. Pihapiirissä oli navetta, savusauna ja vinttikaivo sekä kauempana puimalarakennus. Rantaan viettävässä rinteessä oli puutarha omenapuineen ja marjapensainen. Jokaisella meillä lapsella oli omat nimikko-omenapuut. Lähin naapuri oli Harjula, jossa asuivat edellä mainitut Taavi ja Lempi Lötjönen Leena-tyttärensä kanssa.

Perhe kotini Niemelän rappusilla Ujona poikana olen  käsi silmillä.  Kuvan on ottanut Riitta Hannikainen 3.8.1933. Seinällä on Aura-yhtiön asiamies -kyltti.

Muistoja Niemelän ajalta

”Aisakellot helkkää, loistaa tähdet kuu” – nämä joululaulun sanat koin todeksi ensimmäisellä joulukirkkomatkalla. Tämä n. 20 km matka tehtiin Savonlinnaan Vappu-hevosella isäni tekemässä ”kirkkoreessä”. Jos jumalanpalvelus alkoi kuudelta, niin matkaan on täytynyt lähteä kello kolmelta. Matkasta en muista muuta kuin vällyjen alla olon ja kirkon kirkkaat sähkövalot, jotka saatoin nähdä nyt ensikertaa. Oliko muita lapsia mukana, sitäkään en muista. Vappu-hevoselle saimme vuoronperään antaa vappuna sokeripalan.

Muistoihin liittyy Mäntsälän kapina, johon vanhemmat veljeni, Ilmari ja Arvo ”varautuivat” jousipyssyillä, itselläni ”aseena” oli aisankiinnitysrauta. Muistan olleeni mukana vilkuttamassa laivarannassa, kun Englannin kruununprinssi Edvard VIII matkusti Punkaharju-nimisessä laivassa Punkaharjulle. Tämä taisi olla ainut kohtaaminen kuninkaallisten kanssa.

Isän ja enon syksyinen nuotalle lähdön seuraaminen meinasi käydä kohdallani kohtalokkaaksi. Eno oli laittamassa nuottakopissa nuottaa veneeseen ja me pojat rannalla seuraamassa sitä. Löysin maasta lautasen kappaleen ja lähdin sitä heittämään laiturilta riitteessä olevan veden päälle. Liukastuin jäiseltä laiturilta riitteiseen veteen ja jäin toppatakin kannattamana kellumaan veteen. Veljeni huomasivat tapahtuman ja olivat alkaneet huutaa: ”Eino hukkuu.” Isä oli ollut tulossa pihasta rannalle, kuullut huudon, juossut veteen ja oli kantanut sisälle. Olin saanut vettä henkeeni, ja heräsin kammarin sängyssä kamferin tuoksuun, ysköksien mukana oli tullut verta tyynylle. Aikani ei ollut vielä viisivuotiaana päättyä.

Kohti aikuisuutta

Jo syntymäkodissa sain alkaa vastaanottaa niitä tiedon jyväsiä, joita opetuksen ja koulun taholta jaettiin. Niitä olivat pyhä- ja kiertokoulu. Näiden koulujen opetusta sain vielä Ikoinniemellä ja Kiilanmäellä ennen kansankoulua. Varsinaisen oppivelvollisuuden suoritin Ritosaaren kansakoulussa 1936 – 41. Kristillisen seurakunnan jäsenen velvollisuus oli käydä rippikoulu, ja sen suoritin 1942 – 43. Nyt nämä pakolliset oppimiseen kuuluvat maallisen ja hengellisen ”regimentin” velvoitteet asevelvollisuutta lukuun ottamatta oli suoritettu. Esivalta kuitenkin tuli sodan uhatessa käyttämään päätösvaltaansa kansalaisten kohdalla näin.

Tällaisella määräyksellä kutsuttiin asevelvollisuuden suorittaneet niin ala- kuin yli-ikäisiä palvelukseen kesäkuun alkupäivinä 1941. Käskyn saapuessa olin vapaehtoisena ohjaamassa Hirvaslahden varuskuntaan reservin ylimääräiseen palvelukseen saapuvia miehiä yksiköihinsä. Sen päätyttyä en tarvinnut enää lähteä käskyn mukaisen palvelukseen.

Koulutus

Ennen asepalvellusta 1946 – 47 olin oppilaana Helsingin kristillisessä kansanopistossa. Opisto toimi Suomen Lähetysseuran kiinteistössä Tähtitorninkadulla. Asepalveluksen suoritin Mikkelissä JR.7. 1. komppaniassa ja Aliupseerikoulun Tuukkalassa 1948 – 49. Armeijan jälkeen oli aika alkaa miettiä ammattia, jonka varaan voisi tulevaisuutta rakentaa ja perheenkin perustaan.

Huonetoverit kansanopistossa, olen kolmas oikealta

Ryhmänjohtajana

Kun olin nuoruudestani lähtien työskennellyt maa- ja metsätalouden parissa, niin sieltä halusin ammatinkin saada. Niinpä hain oppilaaksi Tarvaalan maamieskoulun kaksivuotiselle työnjohtajakurssille Saarijärvelle. Tulin hyväksytyksi, ja suoritin ensimmäisen vuosikurssin Toivakan Niemelässä, Toivo Ikosen omistamalla tilalla 24.10.1949 – 7.10. 1950 ja toisen vuosikurssin tietopuolisen jakson Saarijärvellä 6.10.1950 – 27.10. 1951. Tämän jaksoharjoittelun suoritin Keskusosuusliike Hankkijan omistamalla Anttilan tilalla 1.5. – 28.9.1951.

Ammattia täydentävänä lisäkoulutuksena oli Valtion Maatalousseppäkoulu Ypäjällä 15.9.1952 – 14.1.1953. Muuta koulutusta olen saanut seuravilla kursseilla: Valtion väestösuojelukoulu pelastusryhmän peruskurssi A 26 1967 ja pelastusjoukkueen johtaja -peruskurssi n:o 6 1970. Poksatin järjestämän Korjausrakentamisen 700 tunnin jatkolinjan 1994 – 95 ja Hirsirakennuskurssi 1997- 98, Puuveneen valmistuskurssi 1997.