Hannikaisia Lappeenrannassa

Sukuseuran kevätkokouksen pitäminen Lappeenrannassa 9.4.2016 antoi aiheen selvittää Hannikaisten juuria ja vaikutusta Etelä-Karjalassa. Kun perheemme muutti Lappeenrantaan 1972, luulin tulevani Hannikais-vapaalle vyöhykkeelle. Veljeni Lauri, sukutietäjä, valisti myöhemmin minua. Sekä Antin, että omasta Erikin sukuhaarasta löytyi näkyviä lappeenrantalaisia vaikuttajia 1800-luvulta.

Kappalainen ja kunnallisneuvos

Lappeen seurakunnan kappalaiseksi tuli vuonna 1837 Peter Hanén eli Pekka Hannikainen (s. 24.7.1800 Säämingin Kiilanmäellä), joka ajan tavan mukaan oli ruotsintanut nimensä. Peter aloitti koulunkäyntinsä Savonlinnan piirikoulussa. Samaisessa saksankielisessä koulussa opiskeli myös kirjailija ja maanmittari Pietari Hannikainen. Molemmat, ilmeisesti koulun rehtorin vaatimuksesta, muuttivat nimekseen Hanén. Pietari suomalaisuusihanteittensa myötä palautti myöhemmin nimensä Hannikaiseksi. Peter kuului Kerimäeltä kotoisin olevaan Antin sukuhaaraan. Hänen vaimonsa Maria Maconi ei ollut italialainen, vaikka nimi sinne viittaa, vaan Maria Makkonen myös Kerimäeltä. Muitakin tämän suvun Maconeja vilahtelee tuon ajan lappeenrantalaisissa. Peterin isä oli koulumestari Antti (Anders) Hannikainen (1778–1839) ja hänen isänsä sukuhaaran kantaisä Antti. Lappeen seurakunta rakennutti uudelle kappalaiselleen komean pappilan pappilanlahden rannalle vastapäätä nykyistä keskussairaalaa. Rakennus on säilynyt ja näytti keltaisessa värissään hyväkuntoiselta ajaessamme siitä ohi sukukokouksen aattona. Peter Hanén kuoli 1863 Lappeenrannassa.

Peterin kolmesta lapsesta vain poika Peter Anders Nicolai Emil eli aikuisikään. Emil Hanén syntyi Kerimäellä 1837, samana vuonna, kun perhe muutti Lappeenrantaan. Emil kouluttautui juristiksi ja toimi neljä vuotta Pietarissa kuvernementinsihteerinä. Kuulon heikentyminen katkaisi virkauran ja hän hankki Ruokolahdelta Härskiänsaaren kartanon. Sen myytyään hän osti Joutsenosta Nevalan rälssitilan, jonne siirtyi asumaan 1879. Ikääntymisen myötä muutto Lappeenrantaan tuli ajankohtaiseksi ja Emil luopui tästäkin tilasta. Kesäpaikakseen hän hankki Joutsenosta Tapiolan tilan rantapalstoineen. Talvet Emil vietti Lappeenrannassa vuonna 1894 äitinsä serkulta ostamassaan talossa, joka silloin oli kaupungin laidalla. Nykyisin keskellä kaupunkia olevalla tontilla, jonka nimi on Karjalankulma, on viisikerroksinen Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön omistama liike- ja asuinrakennus.

Emil jäi poikamieheksi, joten Hanénien sukuhaara sammui. Suuren omaisuutensa hän lahjoitti Joutsenon kunnalle käytettäväksi kansansivistystyöhön ja koulutukseen. Jo 1884 Emil oli perustanut omilla varoillaan Joutsenoon koulun. Testamenttivaroilla kunta perusti Tapiolan tilalle puutarha- ja talouskoulun, joka toimi aina 1990-luvun alkuun asti. Emil sai kunnallisneuvoksen arvon. Hän kuoli 1918.

Peter ja Maria Hanénin sekä Emil Hanénin haudat ovat Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla näkyvällä paikalla kaupungin korkeimmalla kohdalla, sankarihautojen nurkkauksessa suurten kuusien alla.

Keisarin kaava

Lauri-veljeni pyysi minua hankkimaan käsiini Venäjän tsaari Aleksanteri III:n vuonna 1892 vahvistaman Lappeenrannan asemakaavan. Tiedusteltuani asiaa Etelä-Karjalan maakuntamuseosta, siellä kysyttiin, että Hannikaisen kaavako? Keisarin kaavaksi nimetyn asemakaavan oli laatinut maanmittari Albin Hannikainen 1880-luvun lopulla. Albin toimi tuolloin työtehtävissä Viipurin ja Lappeenrannan alueella kartoittaen silloisia Venäjän ja Suomen suurruhtinaskunnan sekä Viipurin kaupungin rajoja. Hän kuului Erikin sukuhaaraan ja oli isäni Hugon pikkuserkku. Albin syntyi vuonna 1863, Hugo 1892. Albinin ainoa lapsi oli Sylvi Laaksovirta, jonka lapsia olivat mm. Leena Valvanne ja Eero Laaksovirta. Ainakin Sylvi ja Eero vierailivat meillä Utrasniemellä 1940- ja 50-lukujen taitteessa. Eero oli taitava valokuvaaja ja siitä on muistona lukuisia perheestämme otettuja valokuvia.

Albin osallistui Lappeenrannassa asuessaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään. Hän meni mm. yhtiökumppaniksi suomalaisuusmies C.G.Swanin, kirjailija Anni Swanin isän, perustamaan kirjapainoon. Albin toimi myös kaupunginvaltuustossa varapuheenjohtajana. Ilmeisesti tässä ominaisuudessa hän joutui vastuuseen suuresta alueelle tilatusta siemenviljaerästä, mikä johti hänet henkilökohtaiseen konkurssiin. Lappeenrannan jälkeen Albin toimi maanmittarina Kuopiossa, Etelä-Suomessa ja Viipurissa sekä Maanmittaushallituksen yli-insinöörinä. Albin kuoli 1927 Helsingissä.