Ilmari Hannikainen in memoriam
Emil Juhana ja Tyyne Johanna Hannikaisen esikoinen syntyi Säämingin Moisalmen Niemelässä joulukuun 17. päivänä 1924. Kasteessa saamaa Ilmari nimeä oli esittänyt äidin serkun, Otto Kinnusen, Mirjam-tytär, joka oli kiinnostunut pianisti Ilmari Hannikaisen musiikista. Johannes nimi lienee liittynyt isän Juhanan ja äidin Johanna nimeen.
Kahdeksan ensimäistä elinvuottaan Ilmari sai kasvaa syntymäkodissaan nuorempien sisarusten ja naapureiden lasten seurassa. Siellä sai aloittaa opintien kodissa pidetyssä viikko- eli kiertokoulussa, jossa seurakunnan palkkaama henkilö toimi opettajana. Myös pyhäkoulu kuului silloin lapsuuteen ja jatkui aina rippikouluun asti. Nuoruusvuosin kuului suojeluskuntapojat ja pesäpallo.
Lapsuuden turvallinen elämä koki suuren murroksen syntymäkodin mentyä pakkohuutokaupassa isän takauksista 1933 silloisena lamakautena. Ilmari sen merkityksen ymmärsi sisaruksista parhaiten. Uuden kodin perheellemme tarjosi isän nuorempi Heikki-veli kodissaan Ikoinniemellä. Parin vuoden jälkeen perheemme muutti Kiilanmäelle isän Tauno-veljen omistamaan asuntoon.
Kansankoulun käytyä Ilmarilla alkoi työkokemuksen opettelu maa- ja metsätöissä setänsä tilalla. Näitä töitä hän teki armeijaan menoon saakka. Asevelvollisuuden hän suoritti Santahaminassa ja palveli viestimiehenä JR.7:ssä Karjalankannaksella, osallistuen mm. Siiranmäen ja Vuosalmen taisteluihin.
Sodan päätyttyä työtä riitti maa- ja metsätöissä. Seuraava työvaihe oli Enso-Gutzeitin palveluksessa “kymppinä” ja ajomiehenä hinaaja Iivarissa, jonka ruorissa Vuoksenvesistöön tuli hyvä tuntuma. Pisimmän työrupeaman hän suoritti Teristen kartanossa Sääksmäellä, jossa palveluvuosia kertyi kahden eri omistajan aikana 30. Pitkä palvelurupeama kertoo, että työntekijänä hän oli tunnollinen ja luotettava.
Ilmari oli Hannikaisten sukuseuran perustajajäsen, ja 1951 kesäkokouksessa hänellä oli kunnia tavata kaimansa professori Ilmari Hannikainen. Tämä tapaaminen on ikuistettu yhteisessä valokuvassa.
Eino Hannikainen
