Kanava 10/1847
Numerossa 8 alkanut artikkeli Elatuskeinojen vapaudesta jatkuu vielä Saiman artikkelin suomennoksena. Työelämä oli tuolloin suuressa murroksessa, kun vanhasta, keskiajalta periytyvästä ammattikuntalaitoksesta pyrittiin pääsemään eroon. Taidamme olla nykyisin yhtä suuren ellei suuremman muutoksen keskellä, kun robotit ja automatiikka muuttaa työtä. Saima ja Kanawa ottavat voimakkaasti kantaa elinkeinojen vapauttamisen puolesta. Pari lainausta:
Työnteon eli elatusten vapaus ei synnytä enemmän tekiöitä kun on tarpeellista. Rikkaampi voipi silloinkin saada työmiehiä työhönsä. Se on nähty niissä maissa joissa tälläinen vapaus on jo seurattu. Vielä enemmän kun muualla nähdään näissä omaisuuden epätasaisuutta, niin että rahakkaat panevat allensa kaikki elatuskeinot, ja tekevät yksinäiselle mahdottomaksi kilvata kerallaan. Hänen täytyy siis lyöttäiä rikkaan turviin, ruveta sen päiväläiseksi. Vapaus antaa tällä tavalla mestarille vielä suuremman tilaisuuden kun ennen laajentaa liikettänsä. Mutta sanottanen minkä varakkaan tahansa sitte voivan vetää kaiken hyödyn? Tässä muistettakoon etteivät oikiat käsityöt anna sellaista kovin suurta liikettä myöten, koska ne ovat sidotut visseihin paikkoihinsa, eivätkä pait sitä vaadi suuria varuksia. Ne ovat siis ainakin jäävät mestarin käsiin, s. o. sille joka tekee paraimman ja huokeimman työn.
Valistuneimmat kansat, niin kuin Franskalaiset, Englanni, Preussi ja monet muut Saksan valtakunnat ovat jo kauvan sitte hävittäneet kaikki ammattikunnat, ja jokaisessa on muka elatuskeinojen vapaus tuottanut suuremman taidollisuuden ja vireyden kaikissa käsitöissä.
Saiman artikkelin jälkeen Kanawan toimitus jatkaa ja kertoo vastakkaisen osapuolen näkemyksiä. Näitä näkemyksiä toimitus esittelee monipuolisesti, mutta kriittisesti.
Vielä vedotaan Ruotsin esimerkkiin ja luvataan seuraavassa lehdessä ”virkkaa muutaman sanan häreimmistä vastuksista joita ammattikuntain nykyinen laitos Suomessa tuottaa käsitöille ja niien toimittajille”.
Lehden viimeisellä sivulla on lyhyt kasku, otsikoituna tarinaksi:
Tarina.
Muutaman maahovin yrttitarhassa kasvoi orjanruoskia, jotka tulivat muiden istukkaiden tielle ja hovin isäntä nyhätti niitä tieheensä. Eräs talonpoika, joka myös oli hovintyössä, muistutti hovin herralle olleensa muka niitä istuttamassa sanoen: ”nyt niitä jo revittään vaikka muutamaste istutettiin”. Niin, vastasi hovin herra, mitäpä tälläiset kasvut hyödyttävät? Hm! sanoi talonpoika, ilmankos se hovi olisi jos ei piettäsi orjanruoskia.
