Kanava 11/1847
Kotimaasta kerrotaan mielenkiintoiset uutiset Viipurin lystäyspuistikoista ja kylpylaitoksista, Hiitolan sunnuntaikoulusta ja Mikkelin markkinoista:
Viipuri on tähän asti ollut jälempänä monta pienempääki kaupunkia kaikissa yhteisemmissä laitoksissa, ehkä sellaiset luultavasti kannattaisivat täällä paremmin kun monessa muussa Suomen kaupungissa. Samaten luultaisiin sellaisten täällä varojenki puolesta paremmin kun monessa muussa paikassa voivan toimeen saatettaa. Vasta muutamia vuosia sitte sai kaupunki ensimäisen yhteisen lystäyspuistikon lähellä kaupunkia. Viime kesänä, kaupungin alan laajennettua Tervaniemen linnalaitoksen alangolla, pantiin alulle uuden lystäyspaikan laitos kaupungin sisään, joka ensikesänä taitaa tulla avatuksi yhteiseksi tarpeeksi. Vaan kaupunki on vielä kaivannut suurempia kylpy- ja elämäveden juonta laitoksia. Yksin järvikylpyki on ollut työlästä, kaupungin vallein suhteen, jotka laskevat vaan muutamissa paikoin rahvasta veden tiloille. Nykyisempinä vuosina ovat pereet siellä täällä rakennuttaneet omaksi tarpeekseen kylpymajoja rannikoille, vaan siihenki on harvoilla ollut tilaisutta, mutta ainaki on nähty suurin osa kaupunkilaisia kylpevän avonaisilla rannikoilla, ja paratiisin viattomuuden aika näyttää kiertäneen tänne joka kesäksi. Se on kyllä suloinen: kun tuo kultanen aurinko, anteliaalla kädellänsä, lahjoittaa suloista hellettänsä yhenverran kulleki, nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, rikkaille ja köyhille, korkeille ja alaisille, herralle ja kerjäläiselle, niin ihmisetkin unouttavat vähäiseks’ ajaksi nämä eroitukset, ja viskaavat syrjään kaikki niistä tehdyt rajoitukset. Mutta toiselta päin kuitenki, maailmassa ei ole mitään pysyväistä ja täydellistä, ja ihmiset ovat keksineet kylpymajojen laitoksen; ja sillä tavalla pitäneet vaarin säätyjen, tilaisuutten j. m. rajoista kesähelteelläki. Viipuria uhkaa nyt sama maailman yhteinen tapa. Paraillaan puuhassa olevalla Seuralla, yhteisten kylpy- ja elämäve’en laitosten järjestämiseksi kaupungin luonna olevalle Havin niemelle, on ollut hyvä menestys. Osakkeita (Aktier) on jo hyvä joukko myöty, ja laitokset saavat varmaan enskesänä alkunsa. Pietarpurin läheys antaa hyvän toivon niiden menestymiselle, ja Viipurin kylpy- ja elämäve’enlaitokset tuleevat varmaan kilpaamaan Helsingissä olevain keralla.
Hiitolan pitäjässäki ovat pitäjän papit, kylänluvuilla ollessaan, toimeen saaneet Sunnuntaikouluja usiampaan kylään. Kyläläisistä on joku valittu opettajaksi ja tarpeen mukaan määrätty sille vielä joku siihen sovelias miesi muualtaki apulaiseksi ja ohjaajaksi. Pait sitä ovat papit ottaneet aikaajoin vaeltaaksen katsomassa kutai koulua ja ohjaamassa missä tarvis vaatii. Maakunta suostui mieluisasti koulujen laitokseen. Toivottava olisi myös että nämä koulut saisivat kylläksi kirjotuksen osotteita ja paperia, että lapset yhtaikaa voisivat niissä opetella kirjottamaan. Pitäjän varakkaammat asukkaat varmaan eivät olisi epi kokoomaan vähäisen summan jolla Öhmannin ”Aapis kirjoituksen oppi” voisi tulla levitetyksi kylien Sunnuntaikouluihin, vähintäin muuan kymmen-kunta kuhunkin.
Mikkelin markkinat menneellä viikolla, sanotaan olleen hyvin kansakkaat, ja varsinaisia kauppioita 60, pait Turun ja Porvoon palttinamummoja; tavarat olivat huokeissa hinnoissa; muuan Silmänkääntäjä Werander, joka rahvaalle on näytellyt ulkomaan eläviä ja omia voimiaan, noin 100:lle katsojalle kerrassaan, jotka joka puolen tunnin päässä muutettiin toisesta ovesta tulioilta, sanotaan etenki voittaneen. Pait muuta maantavaraa, on raavasnahkoja ollut paljon.
Elatuskeinojen vapautus –aihe käsitellään loppuun tässä numerossa. Toimitus kertoo, miten ilman lupaa ammattia harjoittaneiden ns. ”nurkkamestarien” yleistyminen on vienyt leipää varsinaisilta mestareilta. Nurkkamestarit eivät maksa veroja, mutta menestyvätkään nurkkamestarit eivät toisaalta voi laajentaa liikettään, koska heillä ei ole siihen lupaa. Mestarit taas joutuvat kaupallisesta menestyksestään riippumatta maksamaan korkeat verot porvarioikeuksistaan. Lehti päättää kirjoituksensa vetoomukseen:
Eiköhän kaupunkeille olisi soveliaampi veroittaa kaikkia jonku liikkeen, kaupan, eli käsityön isäntiä yhtäläisesti. Eivätkö nuo monet ulkomaiset mestarit, taitojen viljeliät, myöksenteliät ja petturit, ja nuo juoma- ja ravintohuonettein pitäjät, jotka usiasti porvaruus oikeueta, ja ilman kaikkia maksuja kaupungille eli muulle yhteydelle kiskovat kuitenkin hyvät rahat luoksensa, voisi kaikki maksaa yhtäläisiä maksuja minkä muutki, ja kaupunki sillä tavalla helpottaa vissiä asukkaitansa liiallisista maksuista? Elatuskeinojen vapaus olisi varmaan tuottava tasoituksen tässäki. Me siis päätämmä tämän kirjotuksemme siinä vakaudessa, että elatuskeinojen vapaus olisi paras ponniste maamme taidollisuudelle.
