Kanava 13/1847
Nyt Suomen juhlavuonna on vaikeaa kuvitella, miten hankalaa oli joidenkin asioiden hoitaminen suomeksi 170 vuotta sitten.
”… selvät suomalaiset kuulutukset ovat laittomat”!
Kiitos näiden menneiden sukupolvien työn, on nyt itsestään selvää, että saamme kaiken tarvitsemamme tiedon suomeksi.
Suomen kielen käyttämisestä.
Kun Suomen kielellä kotimaassamme on niin vähän laillisuutta julkisissa toimituksissa, niin hylitään sitä sellaisissaki tiloin joissa lakiki näyttää toisin tarkoittavan. Tässä tahdomme virkkaa vaan muutamia sellaisia temppuja. Laki vaatii julkisen toimitus-miehen, jolle asiamiehet tulevat palkan maksamaan, antamaan asianomaisille vissiä aikaa ennen luvunteon samasta palkastaan. Tätä nyt jo seurataanki melkein yleensä kruunun maksuissa, niin että maksajat saavat kukin omalla kielellään, Ruotsiksi tai Suomeksi tälläiset luvunteot, josta Keis. Kirjotuksessa 12 Lokakuuta 1833 on jo niin säätty. Mutta nyt löytyy muitaki maksuja, joissa luvunteot ovat asianomaisille annettavat ennen maksupäivää, ja jotka samasta syystä pitäisivät olla maksajan kielellä kirjotettu, mutta kirjotetaan ilman eroitukseta vielä Ruotsiksi. Tässä ovat merkittävimmät Maamittarein palkkakirjat, jotka joka vuosi viimestään 6:tena Tammikuuta ovat saatettavat pitäjän Nimismiehelle häneltä asianomaisille luettaviksi ja selitettäviksi. Nämä palkkakirjat annetaan vielä yleensä Ruotsiksi, Nimismiehen käännettäviksi asiamiehille; jos Nimismies sattuu osaamaan niin paljon Suomea, niin hän ehkä jolle kulle voipi Suomeksi selittää palkkakirjan sisällyksen. Mutta niin kuin monesti tapahtuu että samassa pitäjässä on usiampia Maamittaria työksennellyt, ja pian jokaiselta tilamieheltä vaaditaan palkkaa, niin tulee Nimismiehelle mahdottomaksi täyttää tätä käskettyä selitystä, jonkatähen hän tavallisesti antaa palkkakirjan maamiehille itselleen käsiin. Etteivät nämä siitä tule hullua viisaammaksi, on arvattava. Jos nyt sattuuvat tapaamaan jonku, joka hyvästä puheesta ja paremmasta maksusta ottaa sen heille selittääkseen, niin se on hyvä. Vaan ketäpä siihen saavat? Papilla ei ole aikaa. Tuomari asuu kaukana, Maamittari on ehkä lähellä vaan se ei vissistä syystä ota sitä työksensä.
– Kirkossa on kuitenki kuulutettu että jokainen voipi tulla Revisioniin valittamaan Maamittarin toimista, ja tilamies tietämättä mistä häntä veloitetaan, päättää matkata puolen kymmentä, usiasti 10 peninkulmaa Revisioniin, jossa viimenki antaa saadun palkkakirjan esiin ja saapi ehkä kuulla koko sen sisällyksenki, josta hänellä tavallisesti ei ole mitään muistuttamista. Kuitenki on hänen täytynyt matkata pitkät matkat, viipyä monta päivää ja kärsiä mitättömiä kulutuksia. Tämä voisi suureksi osaksi estettää sillä, että maamittarein palkkakirjoista tulisi sama käsky kun kruununsaatavain luvunteosta, että annettaisiin muka maksajan kielellä, Suomeksi suomalaisille ja Ruotsiksi ruotsalaisille tilamiehille. – Mieleen pantava on myös tavallisuus kuulutusten suorittamisessa suomalaisiin seurakuntiin, joihin myös lähätetään ruotsalaisia kuulutuksia. Ken ei ole harmitellen kuunnellut pappein niitä saarnastuolilta melkkaavan, niin ettei parastaan niistä voi selvää saada. Mutta se on laillinen että asiasta ei tulla tolalle, selvät suomalaiset kuulutukset ovat laittomat. Kysymme vielä sitäki: Mitä toimittavat nuo käräjätupain ovilla naulatut paperit ruotsin kielisin kuulutuksineen suomalaisessa käräjäpaikassa? Ainakin on se vissi ettei lain tarkoitus ole ollut näitä kaikkia tehdä asianomaisille tuntemattomalla kielellä. Tähän lisäämme vielä erään muistutuksen: mistä ovat vissit auksionein pitäjät ottaneet oikeuden, julkisissa auksionissa käyttää sellaista kieltä, joka ei ole enemmän kansan kun lainkaan kieli? Vai onko tässäki asia hankkia sellainen kieli jota ei asianomaiset ymmärrä? Erittäin nimitämme tässä Viipurin Läänin kaupunkeja, joissa enin osa kaupunkilaisia ei ymmärrä muuta kuin Suomea, vähäinen osa Ruotsia ja Venättä. Ken luulisi nyt jälkimäisiä, etenki viimeistä kuitenki julkisissa ja rahvasta koskevissa toimituksissa voitavan käyttää? Sitä nähdään kuitenki joka päivä.