Kanava 14/1847
Tässä numerossa kerrotaan, että Viipurissa on perustettu itäisen Suomen alueelle Suomalaisten Maanviljeliäin Seura. Lehdessä on myös reilun sivun pituinen artikkeli otsikolla ”Maanviljelys Seurain tarpeellisuudesta”.
Ulkomaan monipuoliset uutiset on kirjattu tiiviisti yhteen kappaleeseen:
Pariisissa iloitaan H. M. Venäjän Keisarin Franskan valtakunnalle luvatusta velasta 50 miljoonia Frankia, (tekevä liki 15 miljoonia hopia Rupl.) joka hopia ruplina on saatavana Pietarpurista, ja luullaan jäävän kaikki sinne, sieltä Franskaan ostetusta viljasta. Hispanialaiset riiteleevät keskenään ja kapinoitsevat paikoittain, mutta Porttugaalin keskussota on entisellään ja Kuningatar aina pahassa kimpussa alamaisinensa, joilla myös on toinen hallitus Oporton Kaupungissa; Kreikan ja Turkin hallitukset ovat riitautuneet jota näkyy kestävän pitemmälleki; Saksanmaassa riidellään uskon-opillisista asioista niinkuin ennenki ja Bäijerissä on tapahtunut vähäinen meteliki samasta syystä; Irlandissa oli suuri joukko, noin 36 tuhatta henkeä kuollut nälkään. Italiassa on kanssa huoli leivästä, samaten on jo ruvettu pelkäämään puutosta Hispaniassaki.
Millainenhan suomen kirjakieli nykyisin olisi, jos sitä olisi kehitetty itäisiin kielimuotoihin perustuen? Asiaa pohdittiin 170 vuotta sitten:
Kirjakieli ja puhekieli.
Jo olemme viime vuosikerrassa puhelleet muutamia sanoja tästä asiasta, ja erinomattain rajoituksesta puhekielen ja kirjakielen välillä. Nykyinen Suomen kirjakieli nouattaa paraastaan kirjotuslaadussaan länne Suomen puhetta, ja sieltäki vaan muutaman paikkakunnan. Itäsuomen puhe on kuitenkin kaikilta tunnustettu luontiammaksi ja sävyisämmäksi. Vaan tätä on varsin vähän kirjoissa nouateltu ja seki vähäinen, vähemmällä menestyksellä. – Epäilemättä on tähän syynä, ettei Itäsuomen puheelle vielä ole keksitty sopivaista kirjoituslaatua. Herran Akianderin kirjotus Suominimisessä kirjassa on erinomaisesti valaissu tämän asian. Monet muutki ovat sitä asiaa jolloinkulloin maininneet, vaan Herra A:n mainio kirjotus seisoo vielä yksinänsä. Sitä ei ole vielä kenkään lähennyt eikä väittämään ruvennut. Kielemme suureksi vahingoksi olisi sen unohtaminen.
Seuraavaisen sadun kirjotamme nyt sellaisella kirjotuslaadulla joka Herra Akianderin mietteitten mukaan olisi oikeinta.
Väkevä Räätäli.
(Virolainen tarina.)
Räätäli ompeli talonpojan pöydällä ja samalle pyövälle lenteli paljon kärpäsiä. Kerran niitä hyvin paljolta pöydällä ollen, tempasi kätteensä verkapalasen ja läiskäs’ sillä suuren parven kärpäsiä kuoliaks’, sanoen: ”sepäs on mies! ketä vaan osottaa, sen jo tappaa paikalle.” Tästä sai puhheeksi, hänen olevan niin väkevän, että ketä vaan osotti, se jo kaatui. Viimein tuli tieto Kuninkaalleki tästä räätälistä, joka muka oli niin väkevä, että ketä vaan osotti, se kuoli samassa. Kuningas käsketti hänen samassa luoksensa, kuultua hänen niin voimalliseks’, että yksinään voisi tappaa kaikki Kuninkaan viholliset: Räätäli ei olis mitenkään tullut, vaan rukoili päästä siitä, sanoin ihellään ei olevan voimaa eikä ymmärrystä enemmän kun jokaisella muullaki; mutta sitä kuuntelemata vietiin hän väkisin Kuninkaan etteen. Tultua sottaan, annettiin hänelle hyvin tulinen ja hurja hevonen, sillä aijaakseen vihollisten päälle; vaan sellaista hevoista hän ei osannut ratsastaa eikä hallita.
Noustuansa hevosen selkään, läksi tämä nelistämään minkä vaan jaksoi, ja mies ei kerinnyt muuta kun hätäpäissään pysytellä puttoomasta. Hevosen juostessa virstanpatsaan vieritse, tarttui mies sylinsä virstanpatsaasen, siihen piättyäkseen; vaan patsas oli tyvestä maanpintaa myöten lahonnut, josta taittui ja jäi miehen sylliin. Siitä vei hevonen häntä eilleen, virstan patsas sylissä, vihollisten luokse asti. Nähtyä hänen virstanpatsas sylissä tulevaksi, luulivat sen hänen aseeksensa, jolla aikoi heiät tappaa, ja säikäyksestä lankesivat polvillensa, häneltä armoo rukkoilemaan, ja antaivat tappelemata valtaansa. Otettua kaikki vangiksi, vei heiät Kuninkaalle ja Kuningas ihastui siitä suuresti, ja teetti hänet suureksi herraksi.
