Miten saatasi varteen Viipurin Lääniin Maaviljelysseura.

(Muualta.)

Tämän tärkiän aineen rohkenemme asettaa yhteiseksi keskustelemiseksi ja ko’emme tässä ajatuksemme siitä julki saattaa, nöyrimmästi anoen maakunnan asukkaita ilmoittamaan Kanavassa arvelemisensa ja vakuutuksensa säätävästä Maaviljelysseurasta.

Ensin joku kysynee: Onkos sellainen Seura tarpeellinen, ja mitä hyvää voi se vaikuttaa?

Eiköhän sen tarpeellisuudesta vakuuttane surullisella tavalla Venäeltä vuosittain maakuntaan tuhansittain tuodut jauhokulit, kerjäläisjoukot, joka virtaavat Pietarin puolelle: pulkat nuoria miehiä, jotka joka kevät kulkevat Venäelle työtä etsimään: koko perhekunnat, jotka näljältä ajattiin syntymäsioiltansa Inkerinmaalle, jonka vaan moniaissa seurakunnissa yli tuhannen hengen Suomen kulkulaisia asuu, muita ja Pietarin kaupunkia mainitsematakkan Suomen Passikontuori Pietarissa jakaa vuosittain yli kahdentoista kymmenen tuhannen (12000) passia, josta kolme neljännestä otettaneen Itäsuomesta kotosilta. Toimellisuutta ei ole maakunnassa, kun se yltäkylläsellä maa-alallaan ei voi asukkaitansa ravita, josta myös nähdään kuinka kehnossa tilassa sen maaviljelys vielä on. Kansa eli, ehkä kyllä huonosti, näihin aikoin asti kaskiviljelyksellä, mutta metsät ovat loppuneet, sillä johan monessa paikassa polttopuukin on ostossa, hirsiä mainitsematakkan. Vaikka vastenmielin ha päätä raapienkin tulee nyt peltoviljelykseen tarttua, jos ei tahdottane nälkään nääntyä. Mutta kun maaperä suurimmassa osassa Lääniä on hiekkanen, kuiva ja vähemmän hedelmällinen, niin tulee tähän toimeen tarttua taidolla ja ymmärryksellä, jotka valitettavasti maaviljeliöiltä puuttuvat. Juuri- ja palkoviljoita ruohonkylvyksetä ja vuoroviljelyksetä ei koskan kukostavaa peltoviljelystä ja karjakaitsentoa saa aikoin. Mistä niiden nykysessä maaviljeliäin raakuudessa ja kykenemättömyydessä taito ja toimi otetaan? Ei mistään, jos ei saada varteen Maaviljelysseura, joka perustaa ja elämään saattaa maaviljelysopiston: joka uusia täydellisempiä viljelyskoneita varustaa ja niihen käyttämiseen opettaa, joka kirjoilla ja esikuvalla hyödyllisiä tietoja levittää, joka vuosittain kokoontuu tietojansa, kokeitansa vaihtelemaan ja keskustelemaan yhteisen menestyksen eistymistä: tässä kokouksessaan toimittaa näytteen paraista viljoista, koneista, hevosista, lehmistä, lampaista ja sioista, ketruista ja kutomista ynnä kaikesta mikä toimellisuuteen koskee, ja niistä taitaville ja uuraille, palkintoja kehotukseksi jakaa; joka sanalla sanottu kansassa innon, vireyden ja toimen kaikkeen hyödylliseen, kaikkeen kunnolliseen, kaikkeen kansalliseen herättää, kasvattaa ja vahvistaa.

Mites nyt tämä Seura saatasi varteen? Alku, ja kaunis alku on jo tehty Viipurissa 9 p. viime Huhtikuussa, jossa, paitsi rahallisia velvotuksia, päätettiin lähettää ympäri Läänin listoja, joihen isänmaan ja yhteisen menestyksen vilpittömät ystävät kirjoittasivat rahaapunsa sekä kerralla annetun Seuran perustamiseksi sekä vuosinaisen Seutan toimille. Saamme nyt nähdä, jos yksimielisyyttä ja intoa hyödylliseen löytyy Läänin asukkaista?! Muinon saatiin kymmentuhansia kokoon Teaterin ja Seurahuoneen rakennukseksi Viipuriin, kaupunkilaisten paljaaksi huvitukseksi, kohta tulee ilmin jos rikas Viipuri samassa mitassa muistaa köyhää maakuntaa ja jos maakunnassa on sen verran valistusta, jotta etu ottaa voiton huvitukselta?

(Jatko.)