Kanava 18/1847

Kotimaan uutisissa kerrotaan kevään tulosta:

Toukokuu alkoi kesäsillä ilmoilla, jotka näinä päivinä ovat olleet erinomaisen kauniit. Tämän viikon alussa nähtiin täällä ensimäiset pääskyset. Lunta ei nähdä enää paljon missään vaan jää seisoo vielä järkkymättä, ja vielä viikon alussa käveli jalkamiehiä jäitse kaupunkiin. Riistan viemiseen Kroonstatista ulkomaille on varustettu niin paljon laivoja että täkäläiset kauppiaat pelkäävät lautakaupanki tulevan kevät-kesästä vähän seisattumaan. Täältäki on yksi laivaus riistaa varustoksillaan menemään ulkomaalle. Sitä ei monena vuotena tapahdu täällä; viime kesän tulos oli riistan suhteen niin muodoin paraimpia Viipurin tienoilla.

Jatko-osassa edellisen numeron artikkeliin Maanviljelysseuran perustamisesta kuvaillaan opiston perustamista maakuntaan, jota varten yllytetään sekä viipurilaisia että maakunnan väkeä lahjoittamaan rahojaan. Ehdotetaan mm. kunnallista, omaisuuden määrään suhteutettua maksua. Jos manttaalia kohti maksettaisiin vuosittain 1,20 hopearuplaa, niin tällä rahalla opisto saataisiin. Artikkelissa kannustetaan viemään tätä ajatusta eteenpäin pitäjittäin esimerkin voimalla:

Jos jokaisessa seurakunnassa valistuneita ja menestystä lempiviä miehiä, herroja ja talonpoikia, tämän asian keskenänsä ensin tutkistelisivat, sen kirkonkokouksessa sitte kansalle selittäsivät ja sen hyödytyksen osottasivat, näinköhän kokouksen jäsenet olisivat niin typerät ja tyhmät, etteivät havaitsisi aikeen ääretöntä etua ja vaikutusta yhteiseksi menestykseksi, näinköhän kunniantunto olisi Suomen miehissä niin peräti kuollut, etteivät huomatsisi oman arvonsa ja etunsa tätä maksoa vaativan. Ja jos tämä kaunis toimi ehkä moniaissa pitäjissä saatasi aikoin, näinköhän muut julkeisivat siitä epi olla ja ikusen häpiän itselleen valmistaa? En luule, en!

Lähetettäisiin ”pari nuorta nerokasta miestä Ruotsinmaalle Degebergin maaviljelysopistoon järjellisessä maaviljelyksessä harjotettaviksi”, ostettaisiin velaksi maatila, johon nämä nuoret miehet tulisivat opettajiksi. Velan takaisinmaksuaikataulukin on esitetty! Opistoon otettaisiin kerralla 24 talonpoikaista oppilasta, jotka ”kolmessa vuodessa kukin olisivat taivutettavat kunnollisiksi miehiksi, ja opettettavat toimellisiksi maaviljelyksessä ja ynnä hyvin harjotetuiksi maaviljelysopissa, lu’unlaskussa ja Suomen historiassa ja maatieteessä. Nämä oppilaiset menisivät, opinsa päätettyä, itsekukin kutsumuksessaan toimellisina ja valistuneina isäinsä tiloille, harjottasivat järjellistä maaviljelystä ja loistasivat esikuvina naapureilleen. Valistus ja toimellisuus, kunto ja kansallisuus leveisivät ja Viipurin Lääni näihin aikoin asti muulta Suomelta puolisuomalaisena vaan pidetty ja naurettu, nousisi arvossa edun ja neron tiellä.”

Artikkeli huipentuu latinankieliseen huudahdukseen: ”Dixi et animan meam salvavi!” joka suomeksi sanottuna on: ”Olen puhunut ja pelastanut sieluni!” Komea lopetus.