Kanava 30/1847

Tässä lehdessä alkaa artikkelisarja, jossa kerrotaan ”Erinäisiä arveluja maailman syntymisestä”. Tuolloin oltiin vielä kaukana yhtenäisestä tieteellisestä ymmärryksestä tässä asiassa. Jutussa kuvataankin erilaisia selityksiä kuinka maailma on syntynyt. Ensimmäisessä jaksossa kerrotaan Leibnitsin ja Whistonin käsitykset.

Tammikuussa 1842 oli annettu asetus, jossa määrättiin tärkeimpiin kaupunkeihin perustettavaksi sunnuntaikouluja, joissa käsityöläisen ja teollisuuden harjoittajain oppipojat ja kisällit saivat tarvittavia yleissivistäviä tietoja. Näiden koulujen oppikirjatarpeeseen Kanava ottaa tässä numerossa kantaa (lyhennetty alkuperäisestä):

Suomen kirjantekiöille mietittäväksi.

Hallitukselta on määrätty sunnuntaikouluissa ensi vuoden alusta lähtein opetettavaksi ”Piplian historiaa, ensimäisiä alkeita mittausopissa, Mekanikissä eli rakennusopissa, isänmaan historiaa ja maanoppia sekä yksinkertaisempaa luvuntekoa.” Näissä on pian kaikissa alkuja tehty, mutta epäilemme jos yksikään näissä aineissa kirjoitetuista kirjoista on sovelias sunnuntaikouluihin, joissa tarvitaan lyheys yhdistettynä selveyteen ja perusteellisuuteen. Euklideen alkeet mittausopissa ovat ihan sopimattomat tälläisiin kouluihin, joissa on liian vähän aikaa ja tilaa niin laajan mittaus opin harjoittamiseen. Näissä alkeissa on myös monta asiaa tarpeetonta niihin aineihin, joita mainitun koulun oppilaiset tarvitsevat. Samaten on Kajanin ”Suomen historia” tuleva liian laajaksi tähän tarpeesen. Sunnuntaikouluissa luettavan historian luulisimme pitävän sisältää vaan tärkiämmät ja erinomattain sellaiset tapaukset esi-isiemme elämästä, jotka silminnähtävästi ovat koskeneet kansalliseen elämään ja tehneet siinä suurempia vaikutuksia. Sen pitäisi enemmän tarkoittaman kansallisuuden tunnon herättämistä kuin täydellistä historiallista tietoa. Maanoppi taas tarvittaisi sellainen joka suurimmassa lyhykäisyydessä antaisi etenki tietoa Suomen maan luonnosta ja luonnollisista eduista sekä puutoksista, eikä niin kuin usia maanopillinen kirja seisattuisi paljaaseen luettelemiseen vesijuoksuista ja kaupunkeista.

Rakenneopissa (Mekanikissä) taas, meillä ei vielä ole pienintäkään kirjaa. Kuitenkin pitäisi opetus tässäki alkaman ensi vuoden alussa. Sanottavan sitä ei tarittavan, jotta usiammat oppilaiset sunnuntai kouluissa ymmärtäävät muka ruotsia. Viipurin Sunnuntai koulussa on paraikaa kahdeksatta kymmentä oppilaista, joista tuskin kymmenkunta ymmärtää sen verran ruotsia jotta voisi ruotsalaista kirjaa lukea. Muut eivät ymmärrä sanaakaan.

Meidän molempain kirjallisuuden seurain tarvitsesi kääntää tarkkuuttaan näihin asioihin.

Korjaus numeroiden 27 ja 28 esittelyteksteihin: Lehden toimitus ei suinkaan ollut kesälomaa viettämässä, vaan Pietari Hannikainen oli keskellä varsinaisen työnsä kiireisintä aikaa: maanmittarin kenttätöissä. Lehden esittelijä näin 170 vuotta myöhemmin erehtyi nyt pahasti! Olen pahoillani tästä!