Kanava 31/1847
Aloitetaan kotimaan uutisilla:
Kotimaalta.
Viipurista.
Yht. Sanomat ilmoittaavat viime vuonna Suomessa olleen 965 maamiesten alusta Suomen ja Pohjan laksien rannoilla purjehtimassa Venäjälle sekä Ruotsiin. näistä aluksista olivat enemmät kun puolet Viipurin läänin asukkailla, ja kolmesta tuhannesta matkasta tekivät nämä viime mainitut yhteiseen 2506 matkaa.
Parikkalasta. Vaikka kevät ei ollut varsin sovelias rukiin oraille, niin toivotaan kuitenki hyvää vuoden tulosta, etenki toukoviljassa, joka ei monena vuotena ole loistanut, niin kuin tänä kesänä.
Maailman synnyn selitykset jatkuvat kreivi Buffonin ajatuksilla ja Franklinin arveluilla. Toisessa suuremmassa jutussa käsitellään taas maanviljelyksen edellytyksiä Suomessa. Tällä kertaa käsitellään tilajakoa ja tilojen suuruutta sekä varsinkin pelto- ja metsäalojen suhdetta toisiinsa. Kaskiviljelystä ollaan siirtymässä peltoviljelyyn ja näin ollen tilakokoa voidaan pienentää varsinkin, jos peltoala kasvaa. Tässä osa jutusta:
Tilajaon perustuksesta I.
Pian yhteisesti jo on havaittu tilajakojen maassamme olevan paraimpia kohotuksia maaviljelykselle. Niin kauvan kuin tilat olivat jakamattomina taikka vaan isompina taloina oli suurimmassa osassa Suomea kaski viljellys pian ainoa maaviljelyskeino, joka töisyytensä vuoksi otti paljon väkeä ja aikaa, ja tuotti maalle vähän jos yhtään sellaista parannusta kuin järellinen peltoviljelys joka paikassa matkaansaattaa. Maa oli ehkä elonpuolesta varakkaampi, mutta suuret salot, joissa tuskin monen vuosi kymmenen perästä tapahtuva kasken viljelys oli ainoana merkkinä maan asukkaista, olivat autioina, ja maassa vähän asukkaita, jotka elivät suurissa pereissä. Moni kyllä on vielä nytki, muistellen näitä suuria pereitä, ihmetellyt ja kiitellyt niiden aikojen varallisuutta ja halannut sitä samalla tavalla takasin. Todella, nämä suuret pereet, suurin tilonensa, olisivat aikoinansa hyvät kyllä. Mutta olivatkohan ne sillollinen niin kiitetty rikkaus ja se vielä paremmin ylistetty sovinto niinkään katehdittavat kuin etempätä katsoen näyttäävät. Eikö vielä nytki vanhat muistele, kuin monena köyhänä aikana silloin täytyi ihmisten leivän asemeksi kerätä vehkaa ja sammalia joita nyt ei enää kukaan siksi käytä? Mistä tulivat silloin nämä köyhät vuodet muusta, jos ei siitä, että senaikuisilla suurilla taloilla oli niin vähän peltoja ja niin laajat metsähalmeet, joissa kasvu pettää paljon usiammin kuin pellossa? Ja sovinto sitte, jos tämä oli niin hyvä kuin sitä kiitetään, mikä erotti ne suuret pereet. Nämä eroomiset kuitenkaan eivät olleet vahingolliset. Joka paikassa näemme peltoviljelyksen sikäli paranneen ja edistyneen kukali pereet ovat pienenneet ja tilat tulleet lohotuksi. Tähän viljelyskeinon paranemiseen saattaa olla muitaki syitä. Mutta kuitenki on varma, että sama, tilusten ahdistuminen on luettava pääsyyksi. Luulemme varmaksi, jos maakunnista haettaisiin tähän koskevia tiedustuksia, niin havaittaisiin niissä tienoin joissa tilat ovat pienissä osissa, myöski sitä suuremman osan niiden tiluksista peltona ja niittuna.
