Kanava 33/1847

Kotimaan uutisissa on tällä kertaa juttua turismista kuin myös vierailevasta kirjanpidon opettajasta. Maataloutta on ollut opiskelemassa lukuisten voutioppilaitten lisäksi myös yksi karjapiikaoppilas. Ja Parikkalassa on ihmetelty peuroja:

Viipurista.

Herra Notarius Bromander, Ruotsin Valtakunnasta, jo kolme vuotta sitte Suomessaki tuttu opiltaan kaksinkertaisessa Italian kaupankirjan-pidossa, on par’aikaa kaupungissamme, asuskeleva Kymnaasi-huoneessa ja tarjoova halullisille oppia mainitussa lu’un-laskussa. Paitsi kirjallisia todistuksia korkeimmilta ja mainioimmilta Herroilta sekä Ruotsissa että Suomessa, kantaa Hän kulta-metalin, annetun, juuri tämän hänen oppinsa suhteen, Ruotsin Kuningas-vainaalta, kirjoituksella: ”Yhteisestä ansiosta.”

Tänä kesänä on ulkomaalaisia matkustanut Imatraa katselemassa enemmän kuin monena muuna viimesenä vuotena. Myöskin on Punkaharju ruvennut tulemaan tavalliseksi matkustus paikaksi. Sielläki on vuosi vuodelta nähty enemmän vieraita matkustajia. Näistä lysti-matkoista on yhessä asiassa suuri vastus ja rasitus maalle. Meidän pienempäin teitemme kestkiivareissa on tavallisesti vaan kolme neljä hevoista, jotka usiammin eivät ole kylläksi yhelle ainualle matkaajalle.

Mustialan Maaviljelys opistossa oli viime Heinäkuun alussa pidetyssä vuositutkimuksessa saapuvilla 37 voutioppilaista ja karjapiika-oppilainen. Viime Marraskuun 1:nä päivänä läksi maaviljelysopistosta 11 voutioppilaista, nimittäin 1 Turun, 3 Hämeen, 1 Viipurin, 1 Vaasan, 2 Kuopion ja 2 Oulun Läänistä kotoisin, niin että nykyisin on opistossa 38 voutioppilaista. Vuoden kasvu opiston tiluksilla oli hyvä. Monellaisia maaviljelyskaluja ja aseita oli näytettävänä.

Parikkalasta. Varsin merkillistä on että täällä viime Heinäkuun lopulla nähtiin petroja, jotka olivat niin kesyjä että tulivat talojen pelloille. Nämä eläimet ovat täällä niin oudot että naiset ja lapset jotka niitä näkivät säikähtivät enemmän kun nämä muutoin jokseenki arkaluontoiset raavaat.

Lyhyt juttu vielä vanhemmasta suomen kielestä löytyy myös. Siinä mainitaan Sääminki!

Suomen kieli Nuija-sota-aikana.

Kuningas Sigismundi antoi Suomen erinäisille maakunnille, joissa Nuija sota niminen kapina oli ollut, uuden valan, joka Suomeksi kirjotettuna lähetettiin asianomaisille virkamiehille, rahvaalle vannotettavaksi. Nämä kirjotukset, vuodesta 1597, ovat vanhimpia kirjotuksia mitä suomen kielellä vielä tavataan. Näytiksi senaikuisesta kirjotus laadusta panemme tähän seuravaisen:

Vala.

Caiki nämett ylöskirioitettua Lupan Ja toivotan niminn Jumalan Caickivaldian hänen Pijhä Sanans ja Evangeliumms Puolest ättä mine tachdon Cunniallisest ja rickomatt Pittä nin Cauuain quin minä elän. Nin auttokon minua Jumala Sielun ja Rumin Puolest etc.

Vachvistoxi olemme mö Jelken Nimittettu Sämingin, Coko Pitäjän Puolest quin sinä sisällä asuuaisedt on. Nin hyvin meiden itsem edeste quin möskin meiden Jelki tulevaisten Perilisen Hapalan Nälieskundast Bentti Cupiain Nils Mackoin ia hannus Mannickain Sämingin Nälieskundast. Mickell Raninen Lassi Michkulainen Frants hirsuoin ia Martti haptain Idelachden Nälieskundast heiki mähäinen ia Erich Auniainen Olemma Rukoiledt hijvie Cunialisie miehiä Kirmund henderikin poika Cockolan Breosi heikin Poika höfvidzman Simoi Olufuin poika her Erichä Kirko herra ennännimittettus Pitäiäs her hanneos Sarnaia udes linnas, her Mortina Knechtten pappi ättä hö heiden Signetius Cansa tämen meiden yles Luetun valan vachvistavadt Ja pättävädt. Datum Wsi linna se 8 Aprilis Wosi Christuxen Sijndimen Jelkeen 1597.