Kanava 35/1847
Uutisista poiminta:
Mikkelin kaupuntiin tulee Säästö-kassa asetettavaksi, onki jo niin tämän toimi vaurastunut, että ensi Lauvantaina, 4. p. Syysk., kassa avataan ja vastaan otetaan rahoja säästöön. Tässä elkään jääkö muistuttamata kuinka paljoa otollisempi on säästö-kassaan panna’ muutaman rahakopeikan lapsiensa ja palvelioitensa puolesta, kuin ne Jouluna etenki tavalliset, useasti kalliitki, lahjat, jotka monessa perhekunnassa jakaellaan.
Kanavan keskeisesti ajamia asioita oli maaseudun vähäväkisten aseman parantaminen. Tähän liittyi tilojen koko, jota noina vuosina varsinkin läänin kuvernööri C. von Kothen pyrki suurentamaan. Kanava otti päinvastaisen kannan. Tämä oli yksi keskeisiä asioita, joihin sensuuri puuttui. Kolmiosaisen artikkelin ”Tilanjaon perustuksesta” viimeinen osa ilmestyi tässä lehdessä – ensimmäisestä osasta ote on numeron 31 esittelyssä. Kanava esitti suurten tilojen pilkkomista, kuitenkin niin että niille asetettaisiin minimikoko, joka olisi pienempi kaupunkien läheisyydessä. Tämä ajatus toteutuikin vuonna 1864, kun annettiin asetus tilojen minimikoosta.
Parikkalasta on lehti saanut mainion ehdotuksen vasta perustetun maanviljelysseuran toiminnalle. Huomatkaa kirjoituksen lopussa päiväys, joka on ilmoitettu juliaanisen kalenterin mukaisena. Suomessa oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753, mutta Venäjällä käytettiin vielä juliaanista kalenteria aina 1900-luvun puolelle:
Maaviljelys Seuralle. (Lähet.)
Jo usiammassa Kanavan numerossa on ollut puheena Maan-viljelys-seuran perustaminen Viipurissa, ja jos olen oikein kuullut, onkin seura siellä jo perustainut. Mutta mitäs hyötyä on seurasta, jos se ei itse työtä, omalla nähtävällä esimerkillä, maan viljelyksellä näytä Kansalle, mitenkä maan-viljelys voisi parempaan järjestykseen korotettaa? Nykyjään tarjoo Herra Lagervalli Parikalassa Koitsanlahen ja Anajoen hovit arennille; eikös tuossa olis hyvä tilapää seuralle tarttua asiaan kiini ja laittaa toinen Mustiala Koitsanlahteen, keskelle Viipurin Läänin? Kas siitä levenisiit tiedon ja toimen valaisevat säteet koko Läänin maan-viljelyksen pimeyteen. Asia saataisiin toimeen kahdellakin tavalla. Ensisti: Maan-viljelys seura ottaisi maksaakseen kruunulle tulevan arentirahan ja seurakunta tekisi työpäivänsä niin kuin tähänkin asti; elikkä toiseksi ja vielä etuisammasti: ottaisi seurakunta maksaakseen työ-päivistä arentirahan Kruunulle ja maa jäisi sitten Maan-viljelys-seuran halttuun kaiketa maksuta. Herra Lagervalli sanoo olevan 22,000 työpäivää; jos siis vuosinainen arenti-summa nousis 1,500 hopia-ruplaan niin tulis yksi työpäivä maksamaan 6 eli 7 kopekkaa hopiassa elikkä jokaitsesta hovin työllä käviästä miehestä 70 tahi 80 kop. hopiassa koko vuodessa, – sillä joka mies on velkapää tekemään hoviin 12 päivää. – Tämän summan maksasi talonpoika mielellään, päästäkseen irti hovin työstä, jonne hänen täytyy 20 ja 30 virstaa vaeltaa ja monta päivää e’es ja takasin kulkeissa turhaan menettää; eipä usialla raukalla ole mitä kesällä konttiin eväksikän panna. Siitä tulee, jolta usialta jäävät päivät aikanaan tekemätä ja sitten manataan mies-parka lakiin ja viedään viimeinen lehmä ja lammas läävästä ja niin joutuu usia juuri hovin päiväin tähen pois konnultaan perheineen maata kulkemaan. Johanse on ymmärrettävä, jotta arenti-mies tahtoo vähimmäksi saman verran itselleen eläkkeeksi, kun hän maksaa kruunulle; miksipäs ei siis tämä liika rasitus voisi jäähä pois talonpojan harteilta ja Kruunu ottaisi arennin arvon suoraan talonpojilta rahana eli elona jättäin hovin-maan Maan-viljelys-seuran hyväksi? Tämän kautta tulis Parikalan talonpojalle hovin maksuloihen suhteen puolta helpompi ja koko Viipurin läänille tulis siitä arvaamatoin hyöty. Tässä voisi jokuu kukaties kysyä: mitenpäs otetaan Herralta Lagervallilta hovit pois, koska arenninaika ei ole vielä mennyt ohitsen? Olihan Herra Lagervalli jo itsekin antanut hovit poikavainaalleen arennille, voisihan siis tahe maan-viljelys-seura eli seurakunta maksaa hänelle samat edut niistä arenti-vuosista jotka vielä ovat jälellä. Tällä tavalla ei mikään olisi esteenä tälle koko Lääniä hyödyttävälle edesottamiselle.
Parikalainen.
K. 1 päivä Elo-kuuta vanhaa lukua.
