Toimitukselle lähetetystä kirjeestä on sensuuri poistanut tekstiä sekä alusta että lopusta:

Otteita muuntamasta kirjoituksesta.

– – – – – – – – – – – – – – – –

Lu’in Kanavan muutamassa numerossa muistutuksen Viipurin kirjallisuuden Seuralle, jotta muka saahaksensa laajemman vaikutuksen pyytäisi tuttuja kirjamiehiä toimittamaan sen ja sen kirjan, siitä ja siitä hinnasta, jonka Seura maksaisi saatuansa käsikirjoituksen käsiinsä ja omaksensa. Sen tutkinnon kanssa menettäisi Seura oman mielensä mukaan. – Tämä muistutus näyttäisi minustaki hyvin luonnolliselle. Sillä mitä luulee Seura voivansa vaikuttaa jos ei tee minkään näköistä muuta kuin kuuluttaa avisissa, tahtovansa muka sen ja senlaista kirjaa ilmanmitäkään, ja vuottelee sitte ristissä käsin vuuven toisensa perästä. Kirjallisuuen Seuralta on kuitenki syy toivoa parempaa tointa. Sanottaneen eihän muka Helsinginkään kirjallisuuen Seura ensi vuosinaan saanut mitään toimeen. Ei kyllä! mutta silloin olivat ajat toiset, toiset nyt. Paremmin kuin Helsingin kirjallisuuen Seuran voisimme ottaa Virolaisen Seuran Tarttolinnassa esimerkiksi, joka vuosittain toimittaa vihkon lukemisia rahvaalle. Tekeekkö tämä Seura sen kaiken julkisilla palkintolupauksilla? Ei sunkaan. Seuralla ovat tietyt kirjottajat, jotka pitäävät huolen Seuran kirjatoimituksesta. Samaten voimme sanoa Helsingin kirjallisuuen Seuralla näinä vuosina olleen tietyt, määrätyt kirjottajansa. Esim: Lönnrot j. m. Samaten on myös Seura jättänyt jo julkiset palkinnon määräämiset ja kehoitukset kirjantekiöille, nähtyänsä niihen ei toimittavan mitään. Jos mänet ensi kokoukseen niin viskaa Seuralle tämä minun muistutukseni, ei sen puolesta jotta toivoisin muka ihe tulla Seuralta pyytetyksi kirjantekoon; sillä empä tiiä tokko minusta olisi siihen työhön, mutta onhan niitä monta muuta kirjotusmiestä, joita Seura tunteneen ympäri Suomen; ompa Pietarissaki. Ja kukapa sitte jos ei Seura pitäisi huolen, saaha tiion kaikista nousevista kirjantekiöistä, ja kehoittaisi heitä ei kesken seisattumaan! Jos Seuran tarkoitus ei yhtaikaa sisällä tälläistä huolenpitoa niin minä piän sen puutteena Seuran tarkoituksessa. Muistuttanee Seura, varansa muka vielä olevan pienet sellaisiin. Mutta milloinka Seura ne luulee suurenevan niin mahottoman suuriksi; ja neki vähät ovat ihan tarpeettomat niin kauvan kuin ne makaavat liikuttamatoina Seuran säästössä. Jos taas seura olisi vaan perustainut kirjojen tutkiaksi mutta ei kustentajaksi, minkätähen sitte rupesi Seura ensinkään varoja hankkimaan? Jonku kirjan tutkiminen ei vaai minkään laista säästöä, yhen verran kun joka kuukaus piettävät kokoukset, joissa ei ole mitään keskustelemista. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –