Puolustus-sana.

”Se vinkasi johon kalikka kävi.”

Isänmaan varmistumista ja menestystä halajavaisesta sydämmestä ilmoitin Kanavassa ajatukseni maan-viljelys-opiston laitoksesta Parikkalaan, enkä luullut tuolla ketään pahentavani. Mutta tuostapa otti Herra Lagervalli oikein suuttuukseen, sanoo minun turhia tarinoineeni, joutavia juonitelleeni ja ennustaa maanviljelys-seuralle häpiän ja peri-katon, jos muka ottaisi neuvoni varteen. Mutta H:a L:lli! lapsiahan tuommoisilla uhka-ennustuksilla säikytellään, vaan ei miehiä, jotka osaavat miettiä ja asian aprikoija. – Ehkä koko kirjoitus ei maksa vastausta, tahdon kuitenkin asian tärkeyden tähteen muutamilla sanoilla näyttää, kuinka päättömät ja joutavat L:llin jaaritukset ovat: Jos työpäivät jäisivätkin pois, niin ei siitä vielä seuraa hovien rappiolle jääminen, löytyyhän hoviloita, joilla ei ole kymmeniä tuhansia työpäiviä ja pietään yhtähyvin voimassa, jotta antavat runsaan voiton hallitsialleen. Juuri maaviljelys-seura on velkapää näyttämään kansalle, kuinka toimi työn tekee ja ei väen väki. Eihän seura tarvitse jo ensimäisenä vuotena kynnättää 200 tynnörin ala, voipihan se vähemmällä tehdä alun ja vuosia ja varoja myöten laajentaa työ-alansa. Kuinka monta kissaa ja kapustaa löysi L:lli Koitsanlahen hovissa, sinne tultuaan? Kuinka monta tynnöriä kylvi hän ensimäisinä vuosina? Mitä taas siemeneen ja syömiseen tulee, niin luulen L:llin, erotessaan hovin hallituksesta, olevan velkapään jättämään pellot kylvetyksi ja hovin kaikin puolin täyteen järjestykseen. Mutta kumma! enhän minä väittänytkään työ-päivien pois jäämistä, vaan sanoin selkiästi: ”Jos seura ottaa maksakseen arenti rahan Kruunulle, niin tekisi seurakunta työpäivät niin kuin tähänki asti,” sillä eroituksella ainoastaan, että työ-päiväin luku määrättäisiin tiloja myöten ja ei miehiä myöten, niin kuin tähän asti on tapahtunut rasitukseksi perheellikkäille taloloille. No, mikäs vielä olisi esteenä vaan-viljelys-opiston menestyksehen? ei mikään; mutta seurakunta oppisi, hovin työllä käydessään, omiakin töitänsä toimella tekemään.

Mutta mistäpäs ottaa seura arenti-rahaa? tämän kysymyksen vastaukseksi sanon vielä sanan, virkan viimeiset ajatukseni tässä asiassa: jos seurakunta tekis ainoastaan 10,000 päivää ja ne pari eli kolme kymmentä oppilaista eli poika natikkaa 6, eli 9,000 päivää vuuvessa, niin tulisiit hovin työt aivan hyvin tällä työ-voimalla tehdyksi, – sillä onhan se tietty kuinka monta päivää nykyjään sujahtaa rahana arenti-miehen kukkaroon. Jos siis hovia likellä olevat kylät tekisiit 10,000 päivää hovissa työtä, ja kaukempana asuvaiset maksaisiit 12,000 työpäivästä rahan, 10 kopeekkaa hopiassa päivästä, niin tulis 1200 hopia-ruplaa kokoon, ja eikös tuo summa melkein tapajaisi arenniksi? Tällä tavalla sopis maan-viljelys-seuran työskennellä, eikä sais vahinkoa ja häpiää, vaan kiitoksen ja ylistyksen maa-miehiltään palkaksen. – Minä heitän siis tämän tärkiän asian korkian ja viisaan hallituksen, kuin myöskin maaviljelys-seuran mietittäväksi ja tutkittavaksi, sen vaan vielä sanoen, että tuskin löytynee soveljampaa tilaa maan-viljelys opiston laitoksi, kun Koitsanlahen ja Anajoen hovit ovat.   

Parikkalainen.