Kanava 41/1847
Kanava jatkaa edellisen lehden kaunokirjallisuuden pohtimista, tällä kertaa otsikolla ”Missä on kotoinen romaani- ja novelli-kirjallisuus löytävä aineensa?” Vaikka lehti väittää, ettei tähän ole helppo vastata, se kuitenkin pystyy luettelemaan lukuisia kotimaisia aiheita novelleille ja romaaneille. Lehti pohtii miksi näistä ei vielä ole kirjoitettu ja toteaa: ”- – uusi aika kotimaassamme ei ole vielä löytänyt kuvaajoitansa. Vanhemman toisen ajan kuvaajat kuvaileevat meille vielä hiljaisia, rauhallisia, yksinkertaisia, sieviä kuvauksiansa”. Uusi kirjoittajasukupolvi on nousemassa, kun edellytykset suomenkieliselle kirjallisuudelle paranevat. Maalle on saatu oma hallinto, ja ”kansalliset harjoitukset”, ja ”uusi herätetty kansallisuuden tunto – -alkaa olla koko kansan omaisuus”. Kirjoitus loppuu toiveikkaasti:
Meille ei jää siis muuta kuin toivo, tulevaisen ajan antavan meille miehiä, jotka voivat kuvata meille elämää muuallaki ei vaan tanssisaleissa ja ilokokouksissa, jotka löytäävät arvollista ainetta kuvauksiellensa ammattihuoneissa ja harmaapäisen virkamiehen sekä vasta-alkavan onnenajajan kotona ja käytöksessä. Jotka löytäävät Mattilassa, Mikkolassa j. s. muutaki huvittavasita, ei vaan nuoren sievän tytön yhtä sievin sulhonensa, taikka jonku kummitustarinan eli varkauden. Jotka näkeevät Pappilassa muutaki kuin papin tyttären ja sen salisankarillisen kosian. Jotka tekeevät miesten välillä muunki eroituksen kuin salisankarillisuuden ja ei salisankarillisuuden.
Kuitenki epäilemme sen ajan koskaan tulevan isänmaamme ruotsalaiselle kirjallisuudelle. Sillä on luonnollinen esteensä. Ainoastaan suomalaiselle kirjallisuudelle on tämä uusi aika toivottava. Sillä vasta Suomen kielen yhteisempi viljeleminen tekee kansallisen seuruuselämän siksi minä sen pitäisi olla. Vasta koko kansan yhtä köyttä vetäissä ilmoittavat kaikki kansassa löytyvät voimat.
Lehdessä on arvio jo toisesta 1847 ilmestyneestä geometrian kirjan suomennoksesta (edellinen arvosteltu numerossa 16/1847). Huolimatta siitä, että Kanava vankasti perustelee sanan ”piste” kelvottomuuden, on se nykyisin käytössä. Sen sijaan kriitikon ehdotukset ”kanta” ja ”suhde” ovat tänäänkin voimassa olevia termejä.
Kirjallisuutta.
Mittauden Oppikirja, jossa löytyy Ensimäinen kirja Eukliideksen alkeista, enennetty muistutuksilla ja lisäyksillä Henrik Heikeliltä ja Suomeksi kääntänyt D. E. D. Europaeus, Helsingissä 1847.
Suomalaisten koulukirjain puutoksessa, on se varsin tärkiä asia että tänä vuonna olemme saaneet kaksi kirjaa mittaus-opissa, nimittäin toisen Kilpiseltä käännetyn, 4 kirjaa Euklideen alkeista, ja tämän nyt kysymyksessä olevan. Se on merkillistä että vaikka nämä molemmat kirjat pian yhtaikaa olivat tekeillä, kääntäjät kuitenki ovat käyttäneet kirjoissaan osiksi eri mittausopillisia nimiä. Tämän pitäisimme virheenä kääntäjäin työssä, joille teettyvin ei olisi voinut olla mahdotonta näistä seurata ihan samoja jälkiä. Se ei ole vähän alentava molempain kirjojen arvoa, liiaksiki kun nämä ovat ihan ensimäisiä tässä opissa. Kummaista nyt voidaan seurata? Tuskin kummaistakaan. Kuitenki on meidän luulomme Europaeuksen käännöksen, nimityksien suhteen, olevan etuisamman. Herra Europaeus on varoisammasti käyttänyt uusia johdesanoja, kun H:ra Kilpinen ja sillä saanut käännöksensä helpompi lukuiseksi. Niin esimerk: tuntuu kolmikas kaikin puolin luontiammalle kuin kolmelma. Vaan jätämme nyt tässä sillään verrata näiden kirjain keskinäistä arvoa, ja tahdomme tutkia mitä Herran Europaeuksen käännöksestä erittäin on sanottavaa. Mitä kieleen yleisesti tulee, niin se on niin oikoinen ja vakava ettei siitä kukaan voine sanoa mitään. Ainoastaan nimityksistä, jotka kuitenki suureksi osaksi ovat Suomenkielelle uusia, on tässä oleva puhe. Tahdomme siis ottaa perätyksen sellaiset nimet jotka luulisimme vähemmin onnistuneille:
Asema; bas. Tämän sanan luulisimme paremmin merkitsevän siaa kuin jonku pohjaa, alusta eli juurta. Niin sanotaan e. m. leivän asemesta s. o. leivän siassa. Kanta olisi ehkä ollut soveljaampi tässä.
Keskeinen voipi merkitä valmistamatointa yhtähyvin kuin keskellä olevaa. Eiköhän olis voinut olla keskittäjä?
Opettama, theorem. Paremmin opinto, samaten kun tutkinto ja ei tutkima.
Piste, punkt. Mutta eiköhän tässä olisi parempi ollut seurata tavallista puhetta ja sanoa pilkku elli tipla, keskitipla, medelpunkt; taikka jos otetaanki sanasta pistää, niin pitäisi sen toki olla pistäys. Piste merkitsee pistyistä rakennusta esim. Piste’aita ja Piste, *) stakett, eikä siis voi merkitä yksinäistä tiplaa eli pilkkua.
Sisä, innehåll. Sisällys on paremin tätä ruotsalaista sanaa vastaava ymmärre. Sillä sisä merkitsee vaan sisäpuolta. Sisällys tulee lausukkaasta sisältää, innehålla, josta siis sisällys, innehåll.
Taselma, afvägning. Tämän luulisimme paremmin pitävän olla taseleminen. Tasella afväga, j. n. e.
Tasavasta, Rhomboid. Eiköhän paremmin Tasavastikas?
Tehtämä, problem. Jos muutti tämän muotoiset sanat, niin etenki tämä tuntuu jäykälle ja ymmärtämättömälle, eikä sunkaan paremmalle kun Kilpisen teusta; Kielessä löytyy entuudestaan sana, tehollinen (r. görlig, möilig, hafvande framgång m. m. Sanalla problem, ymmärretään myös jotain tehollista, taikka teennöllistä, josta siis voisi saataa sana: Teentö, problem, samatekkuin opinto, theorem.
Umpio, figur. Tässä on Kilpisen kuvio paremmin paikallansa, etenki kuin sana on ennestään kielessä käytetty, aivan tälläisessä merkityksessä, niin kuin se kaikin puolin on paremmin ymmärrettävä. Esim: suutaroimisessa, jossa kengän muodostaminen eli yhtistäminen ei kutsuta ummistamiseksi mutta kuvittamiseksi. Muutoin käypi sana usiammassa paikassa missä franskan ruotsalainen sana figur, niinkuin figurligt, kuvallisesti j. n. e.
Vaiheella voinee tuskin ymmärrettää ruotsalaista sanaa förhållande. Ehkä Suhde tässä lie parempi.
Vastahakoiset, voisi ehkä olla vastakkaiset.
Vastainen, on myös vastaaikuinen eli tulevaaikuinen.
Viisikolkka, voisi myös olla viisikäs samaten kuin kolmikolkka kolmikas.
*) Sanan pääte e’ antaa sanalle merkityksen aina jostai yhdistyksestä, joka voipi jälleen eroitettaa. Oikestaan voivat tämän päätteiset sanat jaettaa kolmeen erijaksoon: 1:ksi Yhdistys sanat, joilla ymmärretään usiamman yksi laatuisen asian, kappaleen eli olennon yhteyttä, ja tuleevat monesti nimukoistaki, esim: sade, pere, piste, jauhe, kinne, muje, j. n. e. nimukoista sata, peri, pisty, jauho, kinni, niuju, ja jotka voivat eroiteltaa sade pisaroiksi, pere isännäksi, emännäksi, lapsiksi, j. n. e., piste seipäiksi, jauhe jyviksi, kinne kinnilöiksi (strängar) muje mujuiksi. 2:ksi Aine-sanat, jotka merkitseevät jotain ainetta, joka toisen yhdistyksessä matkaan saattaa saman vaikutuksen eli työn jota lausukka, josta sana tulee, merkitsee, esim: käyte, liite, peite, vanne, sytyke, nide, muute, kate, kostuke, juote, kaste, s. o. aine jolla käytetään, liitetään, peitetään, sytytetään, vahvistetaan (sanasta vannoa eli vahvistaa jotain), muutetaan, kostutetaan, j. n. e. 3:ksi kauemmin pysyväistä tilaisuutta, tointa eli työtä, jolloin sana usiasti käytetään vaan monikossa, esim. puhe, puhde, tekeillä, valveilla, vehkeillä, hankkeissa, purkeilla, aihe, vaihe, kuiske, hiiske, pauke, melske, kiire, j. n. e. Selvästi näkyy ettei yksikään laatu näistä sanoista merkitse sellaista jakamatonta yhteyttä, jota herrat Europaeus ja Kilpinen tarkoittaavat sanalla piste. Sen siaan on tälläisillä sanoilla aina moninaisuuden yhdistys tarkoituksena, s. o. ihan vastahakainen määritykselle. ”Piste on osioin” eli ”pistetä ei käy jakaminen.” Savossa ja Karjalassa, jossa piste on aita, kuuluu tämä määritys ihan ymmärtämättömälle. Herrat E. ja K. ovat tässä järkiään erehtyneet. Sama päätös koskee myös h:ea Kilpisen sanoihin: keske, lämme, neline, jotka yhtävähän voivat merkitä sellaista yhdistystä kuin näiden sanojen pääte osottaa. Sillä ne mitä h:ra K. niillä tarkoittaa eivät ole kokoon pantuja yhteyksiä. Keski, lämmi, nelinen ovat näissä tiloissa soveljaammat. Keske merkitsisi jotain joka keskuuttaa työn, samaten kuin este, puute.
