Kanava 42/1847
Kotimaalta.
Viipurista.
Sateet ja myrskyt ja välistä lämpimät ovat taas vaihelleet ja kaikki lumi kuuluu maakunnistaki hävinneen. Ehkä monelta jäivät potaatit lumen ala, ei vielä ole kuultu kuitenkaan missään Itä Suomen maakunnissa potaattein pilauntumista; Helsingistä sen siaan mainitaan nyt pian koko Länsi puolen Suomea kohdatun tältä kummalliselta taudilta. Sanomain jälkeen on Helsinki aivan potaatin puutteessa. Merkillistä ettei joku täältä ole nähnyt edulliseksi täyttää pääkaupungin tarvista mainitulla hedelmällä.
Ulkomaalta.
Ruotsista. Mainitaan maanmiehemme Gripenbergin kylvy-kone suuresti ihmitellyksi oivallisen rakennuksensa ja soveliaisuutensa suhteen. Herra Gripenberg kuuluu aikovan viedä uutta keksintöänsä Englandiin. Irlandissa alkaa nälkä ruveta tulemaan viime talviseksi; vaan sitä suuremmalla kiihkolla tekeevät isänmaan lempijät työtä saadakseen sitä erilleen Englandin pauloista. Italian valtakunnissa on vähän väliä kapinallisia liikkeitä, ja etenki Naapelissa. Sueitsin kansa riitelee keskenänsä; Englandi lähättää laivoja vartioimaan rauhatonta Italiaa. Amerikan Yhdysvaltakunta on peräti voittanut Meksikon vallan, ja mietitään nyt jo rauhaa siitä parin vuotta käydystä sodasta.
Lehti perustelee kansakoulujen tarpeellisuutta perusteellisesti. Kirjoituksesta näkyy, kuinka suuret erot yhteiskuntaluokkien välillä olivat ja kuinka sukupuolten tasa-arvoa ei vielä tunnettu. Kirjoittaja kyllä puolustaa myös tyttöjen koulutusta ja ennen muuta koko kansan sivistystason nostamista.
Viipurista ja Viipurilaisille.
Viime vuosina on Viipurin kaupunki ruvennut näyttämään erinomaista eloa kaikellaisissa kansallisissa, tiedollisissa ja taidollisissa harjoituksissa. Ja ulkopuolisestiki näyttää kaupunki saaneen uuden elon, jota kaupunkilaiset huvituksella katseleevat. Vain kuka ei pitäne arvossa kaikkia uusia parannuksia joihin kaupunki näinä vuosina suurilla askeleilla on kulkenut ja jotka katsellaa huvittaavat pian joka askeleella. Vaan vielä enemmän näytäinnee tämä elo hengellisissä tarkoituksissa, ja huvituksella on nähty kaupungin kulkevan isänmaassamme ensimäisinä ajan tärkeissä harjoituksissa. Ja vaikka näiden toimeen saattaminen suureksi osaksi on luettava yksityisten asiata harrastavain ansioksi, niin epäilemättä voipi niistä kuitenki päättää paremman yhteyshengen heränneeksi. Vakuutetut niin olevan emme luule turhaan työtä tekevämme ja kuulemattomille korville puhelevamme nostaissamme puhetta sellaisesta asiasta, jossa jo pienemmätkin maamme kaupungit, yksin talonpoikainen rahvas maaseurakunnissaki, on näyttänyt ylistettäviä esimerkkiä. Tällä tarkoitamme kansakouluin laitosta. Näiden hyödyllisyys on jo niin yhteisesti tunnettu ja suostuttu asia, ettemme siitä luule voivamme mitään parempaa virkkaa. Ainoastaan ne erinomaiset temput, jotka tässä asiassa näytäikseevät kaupungissa, suvainneevat vielä parempaa tarkkautta asianomaisilta. Soisimme siis näistä saada tehdä muutamia muistutuksia.
Kaupunki ei sunkaan kaipaa monia opetuslaitoksia. Pait kasvatuslaitosta Uuskartanossa köyhäin ja armottomia lapsia varten on kaupungissa nykyjään yksi alaisempi alkeiskoulu, gymnaasi, ja yksi erikoisilta asetettu koululaitos, sekä sunnuntaikoulu paraastaan käsiammatin opinpojille ja oppilaisille, ja pait näitä myös julkinen tyttöin koulu, kahdessa luokassa, ja usiampia erikoisilta asetetuita tyttölasten kasvatuslaitoksia. Vaan kuitenki kaipaa vielä kaupunki oikeata kansakoulua, niin hyvin poika kuin tyttölapsille. Kaupungilla ei ole vähäinen kansasto työ- ja palvellusväkeä, ajomiehiä ja köyhää käsiammatteihin kuuluvaa rahvasta. Kaikista kaupungissa olevista koululaitoksista ei ole yhtään näiden tarpeenmukaista. Sillä alaisempi alkeiskoulu on vaan valmistuskoulu sellaisille jotka aikoovat tulla gymnaasiin, ja Sunnuntaikoulu on vaan luettava hätävaraksi sellaisille jotka eivät ole tilaisuudessa muuta koululaitosta nautita. Vaan vielä pahempi on asia tämän säätyisten tyttölapsia nähden. Työmiehellä, joka halajaa jotain opetusta tyttärellensä ei ole muuta kuin taikka opettaa se kotona töin tuskinaisesti kirjasta lukemaan, taikka laittaa sen kaupungissa oleviin tyttölapsia varten asetettuihin yksityisten eli yhteisiin koululaitoksiin. Mutta näistä ei ole yhtään ainoaa varsinaisesti kansan opetusta tarkoittavaa. Niissä alkaavat varakkaimpien ja porvarisäätyisten lapset oppimisensa. Etteivät nämä siis voi olla köyhän työväen lapsille tarpeenmukaiset on helposti arvattava. Vaan koulu joka ei ole tarpeenmukaisesti laitettu ei ainostaan ole esteellinen tarkoituksellensa, vaan myöski vahingollinen. Sen luulemme helposti voitavan keksittää tutkiessa kaupungin työväen, taikka varsinaisen rahvaan elämää ja tapoja.
Kysyttäneen missä tämä vahingollisuus näytäiksen? Vastataksemme tähän kysymykseen katsahtakaamme pikkuisen rahvaan keskeyselämään; pistäitkäämme pikkuiseen köyhään hökkeliin, jonka ulkopuoli todistaa asukkaansa vähemmän onnellisen tilaisuden.
Löydämme siellä köyhän pereen; vanhemmat monin lapsineen; isän joka kaikella uuraudellaan ei voi koulututtaa monia poikiansa yhteisissä kouluissa, joissa kyllä tietää paljon tarvittavan; äitin joka halajaa lapsillensa tarpeellisimpia opetuksia joita itse on voimaton antamaan; vaan lapsi pitäisi siksi vaatettaa jokseenki hyvästi, sillä koulussa se tulee istumaan rikkaampien lasten rinnalla; koulussa tarvitaan myös maksaa kouluraha. Vanhempain täytyy siis ennen suostua jättämään sillään koko lapsiensa ensimäisen kasvatuksen. Poika lähätetään johonki käsityön oppiin, jossa hänen viimein sunnuntaikoulussa täytyy hankkia ainoan lukuoppinsa. Vaan usiasti on jo sitä ennen kaikki opinhalu kadonnut, ja hän eroaa mestaristansa ennen kuin rupeaa harjoittamaan sitä lapsempana laiminlyötyä oppia; menee Pietariin ja tulee muutaman vuoden siellä oltuaan turmelluilla tavoilla ja yhtä viisaana kuin lähteissään takaisin. Kuitenki on usiamman käsiammattilaisemme kasvatus pian tätä laatua, ja onko siis ihme etteivät käsityöt tahdo maassamme menestyä? Tytär taas, jota ei ollut varaa kouluttaa yhteisissä koululaitoksissa, lähätetään niin pian kuin mahdollista pois palvelukseen, usiasti ennenkuin on oppinut lukemaan kirjaa. Vasta rippikoulussa aikaihmisenä alkaa hän lukunsa. Vaan usiammin ovat jo paha esimerkki ja kaiken paremman harjoituksen kaipo kerinneet turmella hänen tapansa ja luontonsa. Opetus tulee nyt tässäkin aivan myöhään. Jo tässäki siis olisi kylläksi kehoittava syy kansankouluin hankkimiseen. Vaan vielä selvemmin näkyy niiden kaipo katsellessamme vähän varakkaamman työväen elämää. Harvoin käypi paremmin näidenkään lapsille. Monesti vielä huonommin. Varakkaammat vanhemmat paneevat luonnollisesti lapsensa kaupungin koululaitoksiin, ei missään muussa tarkoituksessa kuin saadaksensa nämä sille jalalle että voisivat löytää varmemman tilaisuuden aikoin tullaksensa, ja ehkä aikoinansa vielä auttaa vanhempiansa. Vaan näissä kouluissa annetaan heidän lapsillensa järkiään toinen opetus kuin vanhemmat olivat varojensa ja tilaisuutensa jälkeen tarkoittaneet. Poika saapi siellä vaan ensimäiset alkeet jotka tarkoittaavat, ei kansan tarpeenmukaista kokonaista, vaan millä oppilaiset voivat päästä suurempiin kouluihin. Vanhemmat, jotka luuleevat tämän ensimäisen koulun läpi käytyä, lapsensa saaneen kaikki mitä sillä tarkoittivat, päättävät sen koulutuksen siihen. Myöhään havaitseevat he nyt erhetyksensä. Sillä koulutettu poikansa ei ole ehtinyt oppia paljon mitään jota voisi käyttää vastasessa elämässänsä ja ammatissansa eduksensa. Pait sitä on enin aikansa mennyt oppia vähän ymmärtäään ja melkkamaan vierasta kieltä, jonka moni turhallinen vanhempi pitää koko suurimpana oppina. Vaan kohta näytäikseevät tälläisen opin jälet. Niin pikaisesti kuin ne mitättömät asiat olivat opitut, niin pikaisesti ne unhottuuvatki, ja kuin se johonkuhun ammatin oppiin saatu poika viimein tulee rippikouluunsa, niin ei osaa katekismustansa, ei yksin isämeitäänsäkään, sillä ne oli hän oppinut vaan koulussa, ruotsiksi eli saksaksi, joista hän nyt ei muista mitään. Vaan jos pojilleki, niin vielä enemmän vahingollinen on tälläinennkoulutus rahvaan tyttölapsille. Se vallassäätyisten lasten rinnalla jonku vuoden koulutettu tyttö on tottunut käymään pian yhtäläisessä puvussa kuin rikkaampain lapset ja saanut sieltä jo ensimäisen alun koristelemisen himoon. Hänen mun oppinsa ei ole paljon toisempi kuin alkeiskoulussa pääsneen veljensäkään. Vaan tarpeetoin ja sopimatoin oppi on vahingollisempi tytölle. Virheellinen kasvatus on aina vaarallisempi naiselle kuin miehelle. Edellinen on aina heikompi vastustamaan mailman viettelyksiä. Hän tarvitsee siihen ei vaan jumalisuuden ja siivollisuuden tuntonsa, mutta myöskin pereellisten ja yhteisten seurattavain tapain siteet, jotka eivät rangaistuksetta voi katkaistaa. Vaan mitä tekeevät edellä mainitut koulut kansan lapsille, näitä kaikkia heille antaaksensa? Milteivät näytä ne niitä enemmän poistavan. Moni näin koulussa vallastunut tyttö, halveksien vanhempainsa säätyä ja sen tapoja, rupee piteleimään parempana heitä, vaan kasvatuksensa estää hänen kohottaimasta korkeimpain rinnalle. Näin jääpi hän molempain välille, eikä ole enää sidottu kummankaan tapoihin. Ei ensimäistä vaaraa voi enää vastustaa, ja seurakunnan taikka muun yhdeyden täytyy vimein korjata häntä ihmisyyden halvimmilta, alimaiselta portaalta. Sellaiset ovat virheellisen ja vaillinaisen opetuksen seuraukset. Tarpeen mukaisesti laitetut kansakoulut ovat ainoat joilla ne voidaan osiksi estettää; seuraavassa numerossa soisimme siis vielä näiden laitoksesta pyytää kaupunkilaistemme tarkkautta.
