Löydämme siellä köyhän pereen; vanhemmat monin lapsineen; isän joka kaikella uuraudellaan ei voi koulututtaa monia poikiansa yhteisissä kouluissa, joissa kyllä tietää paljon tarvittavan; äitin joka halajaa lapsillensa tarpeellisimpia opetuksia joita itse on voimaton antamaan; vaan lapsi pitäisi siksi vaatettaa jokseenki hyvästi, sillä koulussa se tulee istumaan rikkaampien lasten rinnalla; koulussa tarvitaan myös maksaa kouluraha. Vanhempain täytyy siis ennen suostua jättämään sillään koko lapsiensa ensimäisen kasvatuksen. Poika lähätetään johonki käsityön oppiin, jossa hänen viimein sunnuntaikoulussa täytyy hankkia ainoan lukuoppinsa. Vaan usiasti on jo sitä ennen kaikki opinhalu kadonnut, ja hän eroaa mestaristansa ennen kuin rupeaa harjoittamaan sitä lapsempana laiminlyötyä oppia; menee Pietariin ja tulee muutaman vuoden siellä oltuaan turmelluilla tavoilla ja yhtä viisaana kuin lähteissään takaisin. Kuitenki on usiamman käsiammattilaisemme kasvatus pian tätä laatua, ja onko siis ihme etteivät käsityöt tahdo maassamme menestyä? Tytär taas, jota ei ollut varaa kouluttaa yhteisissä koululaitoksissa, lähätetään niin pian kuin mahdollista pois palvelukseen, usiasti ennenkuin on oppinut lukemaan kirjaa. Vasta rippikoulussa aikaihmisenä alkaa hän lukunsa. Vaan usiammin ovat jo paha esimerkki ja kaiken paremman harjoituksen kaipo kerinneet turmella hänen tapansa ja luontonsa. Opetus tulee nyt tässäkin aivan myöhään. Jo tässäki siis olisi kylläksi kehoittava syy kansankouluin hankkimiseen. Vaan vielä selvemmin näkyy niiden kaipo katsellessamme vähän varakkaamman työväen elämää. Harvoin käypi paremmin näidenkään lapsille. Monesti vielä huonommin. Varakkaammat vanhemmat paneevat luonnollisesti lapsensa kaupungin koululaitoksiin, ei missään muussa tarkoituksessa kuin saadaksensa nämä sille jalalle että voisivat löytää varmemman tilaisuuden aikoin tullaksensa, ja ehkä aikoinansa vielä auttaa vanhempiansa. Vaan näissä kouluissa annetaan heidän lapsillensa järkiään toinen opetus kuin vanhemmat olivat varojensa ja tilaisuutensa jälkeen tarkoittaneet. Poika saapi siellä vaan ensimäiset alkeet jotka tarkoittaavat, ei kansan tarpeenmukaista kokonaista, vaan millä oppilaiset voivat päästä suurempiin kouluihin. Vanhemmat, jotka luuleevat tämän ensimäisen koulun läpi käytyä, lapsensa saaneen kaikki mitä sillä tarkoittivat, päättävät sen koulutuksen siihen. Myöhään havaitseevat he nyt erhetyksensä. Sillä koulutettu poikansa ei ole ehtinyt oppia paljon mitään jota voisi käyttää vastasessa elämässänsä ja ammatissansa eduksensa. Pait sitä on enin aikansa mennyt oppia vähän ymmärtäään ja melkkamaan vierasta kieltä, jonka moni turhallinen vanhempi pitää koko suurimpana oppina. Vaan kohta näytäikseevät tälläisen opin jälet. Niin pikaisesti kuin ne mitättömät asiat olivat opitut, niin pikaisesti ne unhottuuvatki, ja kuin se johonkuhun ammatin oppiin saatu poika viimein tulee rippikouluunsa, niin ei osaa katekismustansa, ei yksin isämeitäänsäkään, sillä ne oli hän oppinut vaan koulussa, ruotsiksi eli saksaksi, joista hän nyt ei muista mitään. Vaan jos pojilleki, niin vielä enemmän vahingollinen on tälläinennkoulutus rahvaan tyttölapsille. Se vallassäätyisten lasten rinnalla jonku vuoden koulutettu tyttö on tottunut käymään pian yhtäläisessä puvussa kuin rikkaampain lapset ja saanut sieltä jo ensimäisen alun koristelemisen himoon. Hänen mun oppinsa ei ole paljon toisempi kuin alkeiskoulussa pääsneen veljensäkään. Vaan tarpeetoin ja sopimatoin oppi on vahingollisempi tytölle. Virheellinen kasvatus on aina vaarallisempi naiselle kuin miehelle. Edellinen on aina heikompi vastustamaan mailman viettelyksiä. Hän tarvitsee siihen ei vaan jumalisuuden ja siivollisuuden tuntonsa, mutta myöskin pereellisten ja yhteisten seurattavain tapain siteet, jotka eivät rangaistuksetta voi katkaistaa. Vaan mitä tekeevät edellä mainitut koulut kansan lapsille, näitä kaikkia heille antaaksensa? Milteivät näytä ne niitä enemmän poistavan. Moni näin koulussa vallastunut tyttö, halveksien vanhempainsa säätyä ja sen tapoja, rupee piteleimään parempana heitä, vaan kasvatuksensa estää hänen kohottaimasta korkeimpain rinnalle. Näin jääpi hän molempain välille, eikä ole enää sidottu kummankaan tapoihin. Ei ensimäistä vaaraa voi enää vastustaa, ja seurakunnan taikka muun yhdeyden täytyy vimein korjata häntä ihmisyyden halvimmilta, alimaiselta portaalta. Sellaiset ovat virheellisen ja vaillinaisen opetuksen seuraukset. Tarpeen mukaisesti laitetut kansakoulut ovat ainoat joilla ne voidaan osiksi estettää; seuraavassa numerossa soisimme siis vielä näiden laitoksesta pyytää kaupunkilaistemme tarkkautta.