Vanha hiiri oli rutistumassa innollisen joukon käsiin, ennen kuin pääsi jälleen maahan jaloillensa. Minua ilahuttaa, sanoi hän jälleen, teidän yksimielisyytenne ja siitä on meille ja meidän lapsillemme toivottavana paremmat ajat, ja monta onnellisuutta. Mutta meidän ei auta pitkään arvella. Nälkä on oven edessä, ja yhdeyskunta on vasta aiheissa. Minä olen elänyt ja nähnyt jo paljon. Minä olen nuorempana juossut ympäri kaupungin; olen käynyt monessa talossa ja tullut tuntemaan monta hiirivaltakuntaa. – Valtakuntaa? huusivat hiiret, sitä emmä me ymmärrä yksikään. Ja ukkohiiri lausui edelleen ja sanoi: Hyvät hiirellisyyden ystävät, yhteyskunta auttaisi meitä aivan vähän, jos emme tietäisi miten kaikki hyvät yhteyskunnat ovat rakennetut. Jos näätte jokainen juoksisi talosta taloon, ruokakaapista toiseen, yhteyden virassa, niin voisi yhtähyvin kotimme jäädä autioksi ja toiset hiiret ja rotat valloittaa sen meiltä pois; kerätyt varamme jäisivät vartiattomiksi, ja me tulisimme yhtä onnettomaksi kuin yhteyettäki. Sentähden pitää meidän valita keskuudestamme yhdet ruuan hakioiksi, toiset kotimme ja varojemme vartiaksi, ja vielä toiset neuvottelijoiksi millä tavalla paraiten voisimme aikoin tulla ja mikä työ milloinki on edullisin; mutta esinnä kaikkia pitää meillä olla yksi päämies, joka määrää kaiken tämän, joka huolen pitää kaikiesta asioistamme, jota kaikkein tulee lapsellisella kuuliaisuudella totella. Sentähden valitkaamme nyt heti joku viisas, kunnollinen hiiri päämieheksemme, ja antakaamme sitte hänen määrätä kuka kuhunki ammattiin on sovelias, kuka työntekiäksi, kuka kodin vartiaksi. – Kaikki hiiret kokoontuivat vanhan ympärille ja huusivat: ketä voisimme siksi valita muita kuin sinua. Rupee sinä meidän päämieheksemme. Mutta vanhus vastasi sanoen: Kiitollisuudella ottaisin teiltä taritun tärkiän ammatin, vaan itse näätte miten vanha jo olen, ja minusta olisi vähä apua teille; sentähden valitkaat paremmin joku nuorempi mies, joka sekä ymmärryksensä – sillä on hiirelläki ymmärryksensä puolesta että kaikessa kunnollisuudessa on ylävin teistä. – Mutta kansa epäili eikä tiennyt ketä valita, sillä jokainen piti itsensä yhtä viisaana kuin toisenki ja niin taisivat ollakki. Oli silloin rotan poika talon suuresta eloaitasta hiirten joukossa, vähäistä suurempi kaikkia hiiriä, mutta myöski sukkelampi kaikkia. Hän oli hiirjoukon tuttava, osasi pait omaa rotankieltä myös hiirten sekä kissan kieltä. Ja hiiret sanoivat: koska yksikään meistä hiiristä siis ei voi olla niin täydellinen ettei sellainen ammatti tuottaisi hänelle paljon kadehtioita ja vihamiehiä, niin kas tuossa on miesi, yhtä suuri kuin viisaski ja sukkela, joka ehkä rotan sukua, kuitenki on kotoisin saman talon eloaitasta, ja osaa meidän kieltämme sekä rotan ja kissan, ja on korkiammasa ja suuremmassa tilassaan ja enemmällä liikkeellään oppinut sukkelammaksi kaikkia meitä. Vanha hiiri puisteli päätänsä, vaan nuoret eivät huolineet siitä, juoksivat rotan ympärille, ja hän nostettiin joukon päämieheksi, mutta vanha hiiri pantiin myös hänen lähimäiseksi neuvon antajaksensa ja niin oli tämä hiirivaltakunta valmisna. (Jatko.)