Kanava 43/1847

Syyskuun ensimmäisen kokonaan sensuroidun lehden jälkeen toimitus on välttänyt ottamasta kantaa politiikkaan. Lokakuussa on kyllä poleemisestikin pohdittu kirjallisuutta Suomessa ja kansakoulujen perustamista Viipuriin, mutta vasta nyt otetaan kantaa yleisempään politiikkaan, tosin verhotusti sadun muodossa. Tässä lehdessä ilmestyy sadun ensimmäinen osa.

Parin uutisen lisäksi lopusta löytyy kolme ilmoitusta, joita voi verrata tämänhetkisiin sote- ja alkoholiuudistuksiin. On ajat muuttuneet!

Kotimaalta.

Viipurista.

= Näinä päivinä saatiin tieto Potaatti-taudin ilmestyneen Uuskirkonpitäjässä, 5 peninkulmaa Viipurista. Potaatit olivat olleet melkein terveet maasta otettua, vaan ovat kaikki tyyni pilautuneet kuopissa. Tauti on jo havaittu levinneen ympäri mainitun pitäjän.

= K:n Senatin Finansein-eli varojen Toimitus kuuluttaa nyt kulkemasta hävitettävää Venäjän paperi rahan seteliä (eli Banko Assignationia) voitavan vaihettaa ei vaan Kruunun voutein luona, missä se tarpeelliseksi löytyy, mutta myös Suomen Pankissa ja sen ala kuuluvissa vaihetuskonttuorissa sekä Läänin Rahastoissa Mikkelissä ja Hämeenlinnassa aina 12:een päivään asti Tammikuuta vuonna 1848.

= Hänen Keis. Majesteettinsä on lahjoittanut Rokonpanijalle Jääsken rokonpanokunnassa Juhana Kurroiselle kunniamerkin näytetystä uutteruudesta toimessaan.

Satu.

Suuri joukko hiiriä asui ruokakaapin alla, ja kävi joka yö syömässä emännän ruokia. Mutta emäntä pani viimein kissan yöksi kaappiin, ja kissa istui kaiken yötä varustoksillaan ja sihtasi pieneen reikään josta hiiret olivat käyneet kaapissa. Vaan hiirille tuli tästä suuri tulikka, sillä nyt ei tohtinut kukaan mennä ruokaa hakemaan kaapista. Monta päivää kärsivät he nälkää ja odottelivat, vaan kissa istui aina järkähtämätöinä kaapissa. Viimein korotti äänensä vanha hiiri, joka oli ollut ensimäisiä kaapin reikää kaivaissa, ja sanoi: Hyvät ystävät ja kaikki hiirellisyyttä rakastavaiset maanmiehet! tällä tavalla me kuolemme joka henki nälkään. Ennen meidän oli hyvä elää kun jokainen sai kilpaan syödä sen hyvätahtoisen emännän kaapista; vaan nyt on toiset ajat. Nyt kysytään meiltä mieltä. Jos nyt lähdemme jokainen omaa tietänsä, ja etsimme jokainen omaa elatustamme, niin jääpi viimein tämä paikka, jossa jo niin kauvan olemme eläneet, autioksi, ja vieraat hiiret ottaavat sen asunnoksensa ja nauttiivat aikaa myöten kaiken vaivamme jonka olemme menettäneet, ensinkin raivatessa tätä asunnoksemme, ja sitte kaivaissamme reikiä kaappiin. Itse jäämme huonoiksi katuhiiriksi taikka maantien hiiriksi, joiden täytyy elättää henkeänsä kunnottomalla ruualla jota emme ole tottuneet syömään ja joudumme yksi sinne toinen tänne. Ei, ystäväni, parempaa neuvoa tässä tarvitaan. Olkaamme nyt oikeat hiiret, ja tehkäämme niin kuin muiden talojen hiiret ja rotat tekeevät. Ruvetkaamme elämään säädyllisessä yhteydessä ja auttakaamme sillä tavalla toinen toistamme; jokainen pitäkään vaan yhteyden puolta, valvokaan yhteyden etua, ja pian olemme näkevät rikkauden ja varallisuuden karttuvan kotiimme.  – Ihmetellen ja ihastuin kuuntelivat hiiret tämän vanhan hiiren viisasta puhetta, ja kaikki keräytyvät hänen ympärillensä, ja tarttuivat kiini häneen ja nostivat hänen käpälistään ylös ilmaan, ja huusivat kaikki kuin yhdestä suusta, ”eläköön yhteyskunta, eläköön totinen hiirellisyys, eläköön säädyllisuus.”

Vanha hiiri oli rutistumassa innollisen joukon käsiin, ennen kuin pääsi jälleen maahan jaloillensa. Minua ilahuttaa, sanoi hän jälleen, teidän yksimielisyytenne ja siitä on meille ja meidän lapsillemme toivottavana paremmat ajat, ja monta onnellisuutta. Mutta meidän ei auta pitkään arvella. Nälkä on oven edessä, ja yhdeyskunta on vasta aiheissa. Minä olen elänyt ja nähnyt jo paljon. Minä olen nuorempana juossut ympäri kaupungin; olen käynyt monessa talossa ja tullut tuntemaan monta hiirivaltakuntaa. – Valtakuntaa? huusivat hiiret, sitä emmä me ymmärrä yksikään. Ja ukkohiiri lausui edelleen ja sanoi: Hyvät hiirellisyyden ystävät, yhteyskunta auttaisi meitä aivan vähän, jos emme tietäisi miten kaikki hyvät yhteyskunnat ovat rakennetut. Jos näätte jokainen juoksisi talosta taloon, ruokakaapista toiseen, yhteyden virassa, niin voisi yhtähyvin kotimme jäädä autioksi ja toiset hiiret ja rotat valloittaa sen meiltä pois; kerätyt varamme jäisivät vartiattomiksi, ja me tulisimme yhtä onnettomaksi kuin yhteyettäki. Sentähden pitää meidän valita keskuudestamme yhdet ruuan hakioiksi, toiset kotimme ja varojemme vartiaksi, ja vielä toiset neuvottelijoiksi millä tavalla paraiten voisimme aikoin tulla ja mikä työ milloinki on edullisin; mutta esinnä kaikkia pitää meillä olla yksi päämies, joka määrää kaiken tämän, joka huolen pitää kaikiesta asioistamme, jota kaikkein tulee lapsellisella kuuliaisuudella totella. Sentähden valitkaamme nyt heti joku viisas, kunnollinen hiiri päämieheksemme, ja antakaamme sitte hänen määrätä kuka kuhunki ammattiin on sovelias, kuka työntekiäksi, kuka kodin vartiaksi. – Kaikki hiiret kokoontuivat vanhan ympärille ja huusivat: ketä voisimme siksi valita muita kuin sinua. Rupee sinä meidän päämieheksemme. Mutta vanhus vastasi sanoen: Kiitollisuudella ottaisin teiltä taritun tärkiän ammatin, vaan itse näätte miten vanha jo olen, ja minusta olisi vähä apua teille; sentähden valitkaat paremmin joku nuorempi mies, joka sekä ymmärryksensä – sillä on hiirelläki ymmärryksensä puolesta että kaikessa kunnollisuudessa on ylävin teistä. – Mutta kansa epäili eikä tiennyt ketä valita, sillä jokainen piti itsensä yhtä viisaana kuin toisenki ja niin taisivat ollakki. Oli silloin rotan poika talon suuresta eloaitasta hiirten joukossa, vähäistä suurempi kaikkia hiiriä, mutta myöski sukkelampi kaikkia. Hän oli hiirjoukon tuttava, osasi pait omaa rotankieltä myös hiirten sekä kissan kieltä. Ja hiiret sanoivat: koska yksikään meistä hiiristä siis ei voi olla niin täydellinen ettei sellainen ammatti tuottaisi hänelle paljon kadehtioita ja vihamiehiä, niin kas tuossa on miesi, yhtä suuri kuin viisaski ja sukkela, joka ehkä rotan sukua, kuitenki on kotoisin saman talon eloaitasta, ja osaa meidän kieltämme sekä rotan ja kissan, ja on korkiammasa ja suuremmassa tilassaan ja enemmällä liikkeellään oppinut sukkelammaksi kaikkia meitä. Vanha hiiri puisteli päätänsä, vaan nuoret eivät huolineet siitä, juoksivat rotan ympärille, ja hän nostettiin joukon päämieheksi, mutta vanha hiiri pantiin myös hänen lähimäiseksi neuvon antajaksensa ja niin oli tämä hiirivaltakunta valmisna. (Jatko.)

Ilmoituksia:

Torstaina 4 p. tulevata Marraskuuta pidetään kello 9 aamulla kiista-huuto polttopuun hankintaan vaivasten huoneen tarpeeksi, nimittäin 50 syltä koivusia ja 130 syltä petäjäisiä; jota halullisille vetäjille ilmoa

Vaivaisten-Holhokunnan puolelta:

Aug. Relander.

Torstaina 4 p. tulevata Marraskuuta kokoontuu Vaivaisten-Holtokunta kello 9 en. p. tavallisessa paikassa vaivaisten huoneen naapurissa, kussa silloin niin hyvin kaikkein niitten jotka jo nautitseevat, kuin myös kaikkein niitten jotka nyt vasta tahtovat apua vaivaisten-kassasta, pitää saapuilla oleman, sillä ehdolla että muuten jäävät ilman avuta yli kaiken talven. Jos joku estetään taudilta sinne tulemasta, niin hänen pitää lähettää uskottava ihminen puolestansa. Annettu Viipurissa, 26 p. Lokakuuta 1847.

Vaivaisten-Holhokunnan puolelta:

August Relander.

Ilmoitetaan alakirjoitetun luonna saatavan huokeilla hinnoilla kaikellaisia ulkomaan kalu- ruoka- ja painet eli väri-aineita, sekä Tupakkaa, Sigarria, Viinoja ja muita väkeviä juomia.                           

Julius Dippell.