Kanava 48/1847
Uutisia on jälleen monenlaisia. Edellisessä lehdessä kerrottiin uuden suomen kielen kieliopin ilmestymisestä ja tulossa olevasta sanakirjasta, tässä kerrotaan aiemmin ilmestyneen aapisen suuresta suosiosta. Soiden kuivatusta harrastettiin jo 170 vuotta sitten.
Kotimaalta.
Viipurista.
Tärkeimmistä yrityksistä on mainittava äsken tullut päätös Vuoksen laskemisesta. Tunnettavasti tekee Vuoksen vesi Jääsken kirkolta alkain suurempia selkiä, ja pitkiä lahermia, joiden rannoilla on suuria soita ja heinämaita. Tasamittauksella on jo selvitetty että Kiviniemen noin 200 kyyn. leviän kannaksen kaivamalla saadaan Vuoksen, nykyään siinä pohjoiseen päin polveutuva vesi juoksemaan suorastaan päälle 8 jalkaa Vuosta alempana olevan Suvannon kautta Laatokkaa, niin että Vuoksi on laskeutuva mainitun määrän alemmaksi nykyisiä ääriänsä. Koko työ kuuluu olevan arvattu noin 6 tuhatta hop. rup. paikoille, mutta hyöty satoinkin tuhansiin. Etenki tuleevat sillä Andrein kirkon, Räisälän ja Muolan pitäjät voittamaan arvaamattomasti.
– Vissein Ruotsalaisten lehtein tapaan voisi täältä puhuttaa paljonki uutta, niin kuin Teaterista, Eisfeltin Köysitansioista Wessin’n panoraamasta, uudesta porvari-tansiseurasta, joka uutuutensa puolesta on ollut varsin hyväilty.
– Turun Sanomissa valitetaan ettei Viipurin S. Kirjallisuuden Seuran Aapis-kirja, joka viime kevänä tuli painosta, ole lähätetty Turkuunki. Asian valoksi saamme mainita että sama Aapiskirja, josta Seura painatutti vaan 10 tuhatta kappaletta, on tullut otetuksi ennen kuin sitä ehdittiin Turkuun asti saada, jonka tähden paraillaan puuhataan jo uutta painosta samasta kirjasta, ja enimmittäin Turun Hippakuntaa varten.
– Eilisessä Kirjall. Seuran kokouksessa päätettiin lopullisesti viime mainitun kirjan uudesti painattaminen heti alettavaksi. Myös valittiin eri toimikunta miettimään ja kokoonpanemaan Seuralle osoitusta Vilke vainajalta säätyn koulun asettamisesta.
Artikkeli ylellisyydestä kuvailee ylellisyyden kahtalaista merkitystä. Tässä vain artikkelin alku, jossa kuvataan molempia ylellisyyksiä.
Ylellisyys.
Lukiamme ovat varmaan harvoin kuulleet tätä suomalaista sanaa, jonka pituus jo näyttäinee kuinka työlästä esivanhemmillemme on ollut ymmärtää sillä tavoiteltavaa asiaa jonka Franskalainen toimittaa lyhykäisellä ja niin miellyttävästi soivalla sanallansa: lyx. Koko maailma on lainaunut Franskalaisilta tämän suloisen sanan, ja sen kanssa itse asianki; sillä maailma ajatteli, että niin kauniilla sanalla on kaunis merkityskin. Oppineet ja viisaat eivät kuitenkaan ole suostuneet tälläiseen lyhykäiseen ja luonnolliseen selitykseen, ja ovat siis tungeinneet syvempään tutkimaan asian perijuuria, joissa viimein ovat tavanneet korkiaoppisen selityksensä, ja sillä tavalla on nyt koko maailma tullut selvään tietoon minkä arvoinen tämän kaunokaisen sanan aine on ihmiskunnalle.
Ylellisyys, sanoovat he, on maailman pää-opettaja sekä valaisia. Mitä olisi muka ihmiskunta ilman ylellisyyttä. Joukko raavaita ja metsän petoja, joilla ei olisi muuta huolta kuin vatsansa täyttäminen ja makaaminen. Mutta ylellisyys! kas siinä on koko ihmiskunnan etu kaikista muista luoduista. Eläimilläki ovat luonnon tutkiat luulleet olevan vissin määrän ajatusta ja ymmärrystä, papukoia saadaan haastelemaan, j. n. e. vaan yksikään eläin ei voi nautita muuta minkä välttämätön tarpeensa käskee, ei koota muuta kuin minkä hengen pitimeksensä tarvitsee. Sentähden ovat he kaikki jääneet tuhmiksi, älyttömiksi, ja sentähden saavat he ihmisiltä järjettömän nimen. Jos koiran tekisi mieli pukeida hukan nahkaan, niin oppisi hän tappaamaanki hukkia, ja vissiin oppisi hän sitte haastamaanki, eikä tarvitsesi niin kuin nyt olla aina koirana.
Vaan hän tyytyy omaan turkkiinsa ja jääpi sentähden ikuisesti koiraksi. Tämä esimerkki lienee kylläksi näyttämään minkä arvon oppineet ihmiskunnan valistuksessa antaavat ylellisyydelle, eikä nyt ole aikomuksemme tässäkään ruveta kieltämään sen arvoa. Ylellisyys on, toden perästä puhuen, ollut parasna ponnisteena ihmisyyden vaurastumisessa. Mutta tämä omaisuutensa ei kiellä kuitenkaan saman ylellisyyden olemasta suurimpana syynä kaikkeen turmellukseenki. Ihmisyyden laita on kerran sellainen. Kuta täydellisemmäksi hän pyrkii, sen enemmän ilmestyyvät hänessä kaikki heikkoutensa. Kuinka monesti eikö tuhansien täydy koko ikänsä kärsiä kurjuutta, yhden ainoan ajaessa kaikkia ylellisyyden vaatimuksia? Kuinka monen orjan ei täydy jäädä ikänsä pian luontokappaleen tilaisuuteen, yhden ainokaisen ylellisyyttä noudattaessa? Mutta tälläisenä ilmestyessään ei ylellisyys vielä olekkaan täydellinen. Se on silloin vasta yksityisten omaisuutena, usiammin vääryydellä eli väkivallalla saatuna. Ylellisyys ei ole silloin vielä ehtinyt tungeita joukkoon, näyttämään hänelle ihmisarvoansa. Oikia ylellisyys, se jota tutkiat ovat ylistäneet, on vaan se, joka kulkee käsitysten koko kansakunnan valistuksen ja sivistyksen kanssa. Sen vaatimukset sisältäävät alinomaisen kasvun ja pysyväisyyden Tätä vastaan on toinen ylellisyys jota kutsuisimme valet-ylellisyydeksi. Sillä ei ole oikialta ylellisyydeltä muuta kuin muoto. Tämän laatuistapa ylellisyyttä oliki nyt aikomuksemme katsella.
Suomeen ja Viipuriin saatiin jo tuolloin tuulahduksia kaukaa vierailta mailta ja mantereilta. Tässä vain ruotsiksi julkaistussa ilmoituksessa tukholmalainen C. Alexander ilmoittaa esittelevänsä eksoottisia eläimiä, mm. tiikerin, boan, kuningaskäärmeen, apinan, sivettikissan, marsuja, marakatin ja vielä käärmeiden ruoaksi tarkoitetut kaniinit. Erikseen mainitaan eläinten ruokinta-aika klo 2 iltapäivällä. Lapsille ja palvelusväelle pääsylippu maksoi 15 kopeekkaa, muille 25 kopeekkaa. Lopussa kerrotaan ”afficheista”, joilla tarkoitettaneen kaupungille levitettyjä ilmoituksia. Julkaistiinkohan niitä myös suomeksi?
Med högvederbörligt tillständ har undertecknad äran förevisa
ett Menageri,
bestäene af åtskilliga utländska djur och ormar, såsom: den fläckiga Tigern, Boa Constrictor eller Jette-Ormen, Kungs-Ormen, en Besan-Apa från West-Indien, Veverra Genetta eller Zibetkatten, en samling Ost-Indiska Marsvin, en Markatta från Afrika och en samling Kaniner till Ormarnes föda.
Djuren erhålla sin föda kl. 2 e. m.
Menageriet förevisas hvarje dag från kl. 9 f. m. till 7 e. m. uti Handlanden Sapetoffs gård inom fästningen.
Entréen är 25 k., för Barn och tjenstefolk 15 k. S:r.
Närmare skall genom afficher tillkännagifvas.
C. ALEXANDER,
från Stockholm.
