Kanava 50/1847

Tämä on Kanavan toiseksi viimeinen numero. Nyt toimitus antaa testamenttinsa tulevalle suomenkieliselle sanomalehdistölle. Jutussa mainitut Helsingin, Turun ja Porvoon sanomat olivat sen aikuisia ruotsinkielisiä lehtiä Helsingfors Tidningar, Åbo Tidningar ja Borgå Tidning.

Ukon kertomuksesta julkaistaan viimeinen osa.

Toiveita Suomalaiselle Sanomakirjallisuudelle.

Vuodelta 1835, jolloin 4 suomalaista sanomalehteä toimitettiin, lepäsi tämä kirjallisuus tuskin askelta eteenpäin ottamatta, aina vuoteen 1844, jolloin Maamiehen Ystävä alkoi sille uutta eloa. Sitä menoa on se taas tänä vuonna päässyt samaan neljä lukuun, eli pian samalle kannalle kun kahtatoista vuotta ennen. Se on kyllä tosi että nykyiset neljä sisältäävät pian kaksi sen vertaa kuin sillolliset; mutta jos vertaamme ottajain paljoutta molempina vuosina, niin näemme tuskin mitään eroitusta tämän kirjallisuuden kasvussa. Emme kyllä nyt voi tietää montako kappaletta kustai 1835 vuoden sanomista otettiin maahan; vaan se oli kuitenki tietty, ettei yksikään niistä ollut liallisesti hyväilty, niin että kunki painos lienee vaan ollut 500 kappaletta. Tämä tekisi siis, jos kaikki olisivat tulleet otetuksi, 2000 kappaletta kaikista yhteiseen. Nykyjään menenee Maamiehen Ystävästä noin 700, Kanavasta 350, Suomettaresta 270, ja Suomesta enimmäkseen 200 kappaletta, ja siis yhteiseen noin 1,500 kappaletta, s. t. s pian sama luku kuin vuonna 1835. Tästä tempusta siis ei millään muotoa voi päätettää suomalaisen sanomakirjallisuuden herättäneen parempaa rakkautta itseensä.

Ainoa temppu, joka näyttää jonku edistymisen, on että vuonna 1835 maksettiin 1500:sta lehdestä enimmäkseen 1000 Ruplaa, nykyjään sensiaan noin 1800 Ruplaa hopiaa. Mutta tätäkään tuskin voitaneen luettaa paljaan kirjallisuuden syyksi, jos ei paremmin suuremman rahan liikkeen vaikutukseksi. Pait sitä on myös kansa tällä ajalla lisääntynyt noin 100 lla tuhannella hengellä. Jos siis ei suomalaisen kirjallisuuden laitaa tunnettaisi paremmin, niin ei sunkaan olisi paljon ylpeilemistä kotimaisella valistuksellakaan. Koko valistuneeempi osa kansaa viljelee muka ruotsin kieltä ja sen kirjallisuutta, ja suomalainen kirjallisuus on sille sen tähden enemmän eli vähemän outo. Sellaisessa tilaisuudessa olisi enemmän ihmeteltävä jos suomalainen sanomakirjallisuus todellaki olisi voinut kohottaida ruotsalaisen rinnalle; ei sen puolesta että tämäkän on liian korkialle päässyt, vaan sen tähden että suomalaiset harjoituksemme ovat vielä niin uudet ja vasta vähäiseltä osalta valistunempia suosioidut.

Vaan juuri tämä maamme ruotsalaisen sanomakirjallisuuden nykyinen alaisuus, josta äskettäinki olemme lukeneet Rehtori Snellmannin oivallisen moitteen, pitäisi oleman suurimpana kehoituksena suomalaiselle sanomakirjallisuudelle. Se antasi paraimman tilaisuuden viime mainitulle korottaida ei vaan tämän rinnalle, mutta paljoa ylemmäksiki. Viisas tappelia panee suurimmat voimansa liikeelle silloin kuin näkee vihollisensa heikoimpana; ja kieltämätä, suomalaisella sanomakirjallisuudella ei ole milloinkaan ollut soveliaampaa aikaa näyttää voimiansa kuin nykyjään. Tuossa näemme nyt Suomen yleiset sanomat paljastettuna kaikin vikoinensa. Molemmat toiset ruotsalaiset sanomat tyhjän arvoisina. Porvoon ja Turun sanomat mitättöminä. Suometar, Suomen soria neito! nyt jättäisit suomalaisen kainuutesi, pukeisit ylpeihin loistaviin pukuihin ja vallottaisit puheen kaikilta muukalaisilta laiskoilta kumppaniltasi, sillä nyt he ovat kaikki pahasti panetellut; he lupaavat kyllä parantua, vaan sitä ovat tehneet joka vuosi, kuka heitä enää uskoo. – Meidän luulomme on todella sellainen. Jos pääkaupungissamme ilmestyisi suomalainen sanomalehti, joka yhteisesti ymmärretyllä ja liukkaalla kielellä yhtaikaa juttelisi ei vaan tärkeimmät kotimaalliset tapaukset ja asiat, ja myös vähempi arvoisetki uudissanomat pääkaupungista, niin kuin tavallinen on ollut Helsingin molemmilla ruotsalaisilla sanomilla, mutta myöski antasi ulkomaalta paremman tiedon kuin yleiset sanomat, näyttäisi tuntevansa kotimaan laitaa ja asioita paremmin kuin kaikki länne Suomen sanomat yhteiseen, riitelisi ja sotisi jokaisen keralla voimakkaasti, hyväilisi kaikkea uudistusta, ja näyttäisi sillä tavalla vissin määrätyn mielen, josta ei koskaan poikkeisi, niin varmaan moni, usiampi ei ottaisi koko pääkaupungista muuta lehteä kuin tämän, ja enimmäkseen yleiset Sanomat kuulutusten vuoksi. Mutta aikaa myöten voisi Suometar estää sitäki, sillä että Suomi sanomain tavalla kääntäisi kuulutuksetki Suomeksi, ja voisi niin muuttua todellaki yleisiksi sanomiksi, joita ymmärtäisi pian jokainen Suomen asukas.

Mahdollisesti ensi vuosi ei vielä täyttäisi mitä sellaisesta muutoksesta olisi toivottavana, mutta pian aikaa olisi se voittava kaikki puolellensa, ja Suometar tulisi niin välttämättömämmäksi kuin Helsingin Sanomat niinki moitittuina kuin näinä vuosina ovat olleet. Suurin kysymys saattaa kyllä olla toimittajista näin laaja aineiselle lehdelle. Mutta jokainen kunnollinen sanomalehti voittaa päivä päivältä ystäviä, ja herättää samoja harjoituksia ystävissänsä, joita näyttää itsekki, ja ystävät julistuttasivat myös omat mietteensäki siinä. Uudissanomain ja erillaisten aineiden kirjoittajia voisi toimitus tingata ympäri Suomen, etenki kaikissa suuremmissa kaupunkeissa, ja maallaki tuttuja kirjallisuuden viljelijöitä.

Kuka epäisi ottaessa sellaista lehteä, joka antaisi puolellatoista eli kahdella ruplalla enemmän ja parempaa lukemista kuin 10:llä ruplalla nyt saat Porvoon, Helsingin, ja Turun sanomissa. Epäilemätä voisi hinta nostettaa kahteen ruplaan, ja lehti laajennettaa sillä tavoin, että käytettäisiin yltäiseen hienompaa pränttiä, vaikkapa suuremmalle lehdelleki, eli vielä paremmin, kahdesti viikossa, koska postiki nyt pian ympäri Suomen jo tulee sillä tavalla.