Kunnioitetuille lukioillemme.

Kolmas vuosi on nyt lopussa sitte kuin ensi kerran rohkenimme tällä heikolla äitinkielellämme ja vielä vähemmillä voimillamme ruveta puhuttelemaan maanmiehiämme, ei muussa tarkoituksessa, niin kuin silloin jo ilmoitimme, kuin saattaaksemme tätä halveksittua kansalaistemme kieltä valistuneempainki maamiestemme korviin, ja herättääksemme sille jos muutamankaan ystävän heissä. Aika ja tilaisuus sekä kirjallisia toimia yleisesti kohdanneet vastahakoisuudet ovat estelleet meitä puuttumatta seuraamasta tätä tarkoitustamme, jos voimammeki siinä on monesti puuttunut. Yhteisesti sanoen emme siis voi syyttää maamiestemme tylyyttä näille kokeillemme, vaan paremmin omaa saattamattomuuttamme. Meille on suureksi iloksi että asian laita on niin, ja että kunnioitetut lukiammaki sen niin olevan tunteevat. Jos emme siis ole muuta hyödyttäneet tällä kokeellamme, jos lienemme vasten tahtoamme ja aikomustamme jolloin kulloin vahingoittaneeksi; jos lienemme jolloin sanoneet muutamain mielestä liian paljon ja liian suorasti, niin sanoo tuntomme kuitenki ettemme siinä ole poikenneet velvollisuudestamme. Me olemme niin usiasti kuin mahdollista liikutelleet aikamme ja ympärystömme tärkeimpiä kyselmyksiä, ja kokeneet saada niitä maanmiestemme yhteisiksi. Ilolla olemme havainneet niiden ei olevan kylmyydellä kohdellut siinä vähäisessäkään piirissä jolle puheemme on kuulunut. Äitinkielemme siis ei enää ole halveksittu, ja kansan yhteiset edut eivät ole unoutetut. Maassamme ei puutu kaikkia yhteisiä harjoituksia, ja ajan henki on siivellänsä vivauttanut meidän maammeki kylmiin seutuihin. Suomen kansa on havannut tuntemaan itsellänsä olevan samat oikeudet ja toivot kuin muillaki onnellisimmilla kansoilla. Se on jo ruvennut tuntemaan tarvitsevansa puhua asioistansa julkisesti, puhua omalla suullansa ja kielellänsä, ja me näemme nuoren kirjallisuutensa päivä päivältä kasvavan. Luottavaisella toivolla paikamme tulevan kohta täytetyksi muilta vakavammilta ja vahvemmilta, saamme siis nyt kiittää lukioitamme ja kaikkia suosioilioitamme, ja erittäin niitä jotka ovat meitä näissä heikoissa kokeissamme auttaneet. Viimeksi pyydämme lukioimme ei unouttamaan niitä kahta uudempaa äitinkielellistä sanansaattajaa pääkaupungistamme, nimittäin: Suomi ja Suometar, joista etenki Suometar ansaitsee kaiken kehoituksen.

Toimitus.