Kesäkokous Hämeenlinnassa 9. – 10.8.2008
Sukuseura kokoontui kesäkokoukseen Hämeen sydämeen, Hämeenlinnaan elokuisena viikonloppuna. Lähes neljäkymmentä sukuseuran jäsentä tapsi toisensa hotelli Vaakunassa vanhoja tuttuja halaten ja uusiin jäseniin tutustuen. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen päivä aloitettiin lounaalla, minkä jälkeen vaihdeltiin istumapaikkoja ja kyseltiin kuulumisia.
Kokouksessa muisteltiin ja suunniteltiin tulevaa
Iltapäivän puolella siirryttiin auditorioon sääntömääräiseen kokoukseen, joka aloitettiin Laulavat Hannikaiset -laululla. Antti Kotirannan ollessa kokouksen puheenjohtajana kokous eteni napakasti. Kokouksessa valittiin suvun esimieheksi ansiokkaasti tehtävää jo kolme vuotta hoitanut Eino Hannikainen, johtokunnan puheenjohtajaksi Rainer Hannikainen ja johtokunnan jäseniksi aiemmat jäsenet eli Helena Hannikainen (varapj), Ilona Hannikainen (sihteeri), Petri Ollila (rahastonhoitaja), Riitta Olsonen, Heli Tammi ja Esa Tommila.
Kokouksessa oli mahdollista keskustella myös tulevasta toiminnasta. Tänä vuonna ilmestyy vielä sukuseuran lehti Hannikaiskanawa, ja suvun vaiheiden muistiin kirjaamista jatketaan. Kaikkien jäsenten toivottiin ottavan tähän osaa. Ensi vuonna pidetään vuosikokous keväällä ja perhetapahtuma syksyllä, ja vuonna 2010 on keväällä kokous. Kevätkokouksiin päätettiin yhdistää teatteri-, konsertti- tai taidenäyttelykäynti.
Seuraava kesäkokous onkin sitten Savonlinnassa. Johtokunnan puheenjohtajana oli toive, että tähän kokoukseen saataisiin jopa enemmän osanottajia kuin aikanaan oli sukuseuran perustamiskokouksessa. Tavoite on siis yli 88 osallistujaa. Jotta kaikki nämä sukuseuran yhteiset tapahtumat saataisiin järjestettyä, päätettiin yksimielisesti nostaa perhekohtainen jäsenmaksu 20 euroon.
Suvun esimies Eino Hannikainen piti muistopuheen sukuseuran kunniajäsenestä, monivuotisesta suvun esimiehestä Leena Valvanteesta. Kokousväki myös piti hiljaisen hetken kaikkien viimeisen vuoden aikana poisnukkuneiden muistoksi. Kokous päättyi – Kanta-Hämeen sydämessä kun olimme – Hämäläisten lauluun.
Vaikuttava Hämeen linna
Kokousväki kokoontui seuraavaksi Hämeen linnan portille. Seurueellemme oli varattu opas, joka kuljetti meidän keskiaikaiseen valtakunnanlinnaan. Hämeen linna on perustettu oletettavasti jo Birger Jaarlin Hämeeseen tekemän ristiretken jälkeen 1200-luvun lopulla. 1700-luvulla linna korotettiin kolmikerroksiseksi ja ympäröitiin kehämuurirakennuksilla.
Linna ympäristöineen oli vaikuttava kulttuuri- ja rakennushistoriallinen kokonaisuus, johon kuuluvat myös puistovyöhyke sekä linnan kasarmialue. Kierroksen jälkeen osa seurueesta lähtikin vielä tutkimaan alueen muita museoita, osa nautti illan myötä kirkastuneesta säästä rantapuistossa kävellen.
Silver Moon ilta-auringossa
Iltaseitsemältä m/s Silver Moon lähti Hämeenlinnan laivarannasta Hannikaiset kyydissään. Ilta-auringon paistaessa laiva lipui Vanajavettä pitkin aina Hattulaan asti. Ohitimme Hämeen linnan alueen ja kauniin Aulangon, alitimme siltoja ja vilkutimme rannalla olijoille. Lohisoppa maistui ja juttu luisti. Melkein harmitti, kun laiva saapui takaisin ja osa osallistujista lähti jo kotia kohti. Monet kuitenkin suunnistivat takaisin hotellille, josta sitten aamulla lähdetään seuraaviin kohteisiin.
Sibeliusta ja piparkakkua
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja joitakin sadepisaroita ropisi Vanajaveden pintaan. Sää onneksi kirkastui ja aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta.
Hämeenlinnan keskustan kirkossa olleen jumalanpalveluksen jälkeen siirryimme Sibeliuksen syntymäkotiin. Jean Sibelius syntyi 8.12.1865 kauniissa, vuonna 1834 rakennetussa Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevassa puutalossa. Syntymäkoti on sittemmin sisustettu museoksi, jonka kodikkaissa huoneissa tutustuttiin Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden ajan tunnelmiin. Museon opas kertoi mielenkiintoisesti ja selkeästi Sibeliuksen vanhemmista ja lapsuuden ajoista. Kuulimme myös Sibeliuksen ensimmäisen teoksen, jonka hän oli säveltänyt noin 10-vuotiaana, kestoltaan 45 sekuntia. Osa sukuseuran jäsenistä osallistui myös museossa pidettyyn iltapäiväkonserttiin.
Päätöslounas nautittiin ravintola Piparkakkutalossa. Nimi johtunee talon paanuvuorauksesta ja erkkeristä, jotka saavat talon näyttämään sadun piparkakkutalolta. Samalla paikalla on sijainnut 1800-luvun puolessa välissä taiteilija Albert Edelfeldin lapsuudenkoti. Nykyinen rakennus on rakennettu 1900-luvun alussa. Ruokailun päätteeksi puheenjohtaja esitti kiitokset kesäkokoukseen osallistuneille ja korosti hyvän sukuhengen tärkeyttä. Antti Kotiranta esitti jäsenistön puolesta kiitokset kokouksen järjestelyistä. Vuoden 2008 kesäkokous oli päättynyt.
Puheenjohtajalta 2008
Kesä meni ja syksy tuli. Vuodenaikojen vaihtuminen tapahtui miltei huomaamatta. Palattiinkohan kesän osalta normaaliin suomalaiseen kesäsäähän?
Onneksi kesäkokouksessa Hämeenlinnassa sää suosi meitä ja saimme viettää elokuun alun tapaamisen lämpimän leppoisassa ilmanalassa. Erityisesti lauantai-illan risteilyllä Vanajavedellä saimme nauttia maisemista lempeässä auringonpaisteessa. Oman visuaalisen lisänsä risteilyllä antoi kauempana nähty värikäs sateenkaari.
Hämeenlinnan kesäkokouksen ohjelmaan ja järjestelyihin oltiin kauttaaltaan tyytyväisiä. Käynnit Hämeen linnassa ja Sibeliuksen synnyinkodisssa tarjosivat useimmille uutta ja täydentävää historiantietämystä hyvien oppaiden välityksellä. Pyrimme vastaisuudessakin järjestämään kesäkokousten ohjelman siten, että se tarjoaa kaikenikäisille jotain uutta ja ennenkaikkea mielenkiintoista katsottavaa ja kuultavaa. Seuraava kesäkokous pidetäänkin lähellä Hannikaisten sukujuuria Savonlinnassa kolmen vuoden kuluttua. Savonlinnassa ja sen lähialueella on paljon tutustumisen arvoisia kohteita. Sunnittelu on jo käynnissä.
Kolme vuotta sitten kerroin Hannikaiskanawassa Lahden kesäkokouksessa tapahtuneesta sukuseuran esimiehen vaihtumisesta. Pitkäaikainen esimies Leena Valvanne oli luopunut tehtävästään. Samalla hänet oli kutsuttu sukuseuran kunniajäseneksi. Nyt kolme vuotta myöhemmin suremme Leenan poistumista keskuudestamme. Me kaikki muistamme Leenan tarmokkaana ja aikaansaaneena sukuseuran esimiehenä ja jäsenenä, mutta myös iloisena ja lämminsydämisenä ihmisenä. Kunnioitamme hänen muistoaan ja kiitämme Leenaa sukuseuran hyväksi tehdystä työstä. Muistamme häntä lämmöllä. Julkaisemme tässä lehdessä Helena Hannikaisen haastattelun Leenasta ja esimiehemme Eino Hannikaisen puheen Leenan muistolle kesäkokouksessa.
Jäsenmäärä on viime vuosina pysynyt likimain samansuuruisena. Jäsenistö on vähentynyt luonnollisen poistuman kautta, mutta samalla olemme saaneet myös uusia nuoria jäseniä mukaan. Toivottavasti näemme uusia jäseniä runsaslukuisasti mukana tulevissa tapahtumissa ja pääsemme tutustumaan molemmin puolin toisiimme. Koska seuran toiminnan peruskivenä on jäsenistö, tulee uusien jäsenten hankintaan kinnittää jatkossakin huomiota. Näin taataan sukuseuran toimivuuden jatkuminen.
Uusien jäsenten liittyminen sukuseuraan tuo tullessaan meille sukuseurassa toimiville haasteita. Miten saamme siirrettyä suvun merkkihenkilöiden aikaansaannokset heidän tietoisuuteen? Myös sukuseuran toimintaan liittyviä ”huippuhetkiä” alkuvaiheista aina nykyhetkeen on tärkeää välittää uusille jäsenille. Paljon tietoa löytyy Hannikaisten sukuseuran historia-kirjasta. Jokaisen jäsenen tulisikin hankkia kyseinen kirja kodin kirjastoon luettavaksi. Myös kädessäsi oleva Hannikaiskanawa antaa hyvän keinon tietojen välittämiseen. Mutta tulisiko meidän lisäksi järjestää kesäkokousten tai muiden tapahtumien yhteydessä pienimuotoisia ”tietoiskuja” sukuseurasta ja suvun jäsenten aikaansaannoksista? Siinäpä pohdittavaa. Toivonasiasta palautetta.
Ensimmäinen kolmivuotinen puheenjohtajakauteni päättyi kesäkokoukseen Hämeenlinassa. Kausi oli antoisa ja mielenkiintoinen ja siihen on sisältynyt paljon erilaisia tapahtumia mm. vuosikokousmatka Tallinnaan ja sukuseuran 60-vuotisjuhlat. Uutena virkistävänä toimintakohteena käynnistettiin viime kesänä perhetapahtuma Janakkalassa Heli ja Tuomo Tammen järjestämänä. Siellä leikin ja laulun merkeissä ”vanhakin nyt nuortui”. Uskon, että jatkossakin kesätapahtumille on kysyntää.
Kiitän saamastani luottamuksesta valitessanne minut puheenjohtajaksi uudelle kolmisvuotiskaudelle. Ilman teidän tukea en pystyisi toimimaan tehtävässäni. Toivon, että jäsenistö jatkossakin osallistuu aktiivisesti sukueuran toimintaan.
”Meissä on iloa ja voimaa, on yhteinen sävel ja me saamme sen soimaan”!
Puheenjohtaja Rainer Hannikainen
