Kun aikoinaan kotitilallamme Laukaan Haapalassa lapsena leikittiin pyssyleikkejä, ei kukaan varmaan ajatellutkaan, että siitä saattaisi tulla ammatti. 70-luvulla pelit olivat pum-pum -peliä omatekoisine puupyssyineen eikä sitä edes osattu unelmoida leluista, joilla voisi ampua toisia pelaajia turvallisesti. Vaan kun kesälomalla 1985 kävin Kanadassa ja siellä näin jutun värikuulapelistä paikallisessa televisiossa, alkoivat pyssypelit kiinnostaa uudestaan. Siihen aikaan kun ei ollut internettiä, niin tiedon hankinta oli huomattavasti vaikeampaa. Mutta idea kyti takaraivossa kunnes tapasin ensimmäisen suomalaisen maahantuojan Riihimäen erämessuilla vuonna -88. Tästä lähtikin homma nopeasti käyntiin ja veljieni Antin ja Jaakon kanssa perustimme yrityksen, jolle hankittiin Survival Game -värikuulapelin edustus Keski-Suomeen. Yritystä perustettaessa piti päättää nimi, ja kun ei muutakaan keksitty, niin siitähän tuli Velj. Hannikainen Oy.

Ensimmäinen pelitapahtuma järjestettiin lauantaina 3.9.1988 Haapalan tilan metsässä. Tosin sekin meinasi peruuntua viranomaisten vaatiessa hupilupaa tapahtumalle. Poliisit tulivat edellisenä päivänä klo 15.50 ilmoittamaan nimismiehen vaatimuksen hupiluvasta. Virka-aikaa oli jäljellä 10 minuuttia, joten käytännössä lupaa ei ollut mahdollista saada. Pelitapahtuma kuitenkin päätettiin vetää kiertämällä sääntöä niin, ettei osallistumismaksua kerätty, vaan vuokrattiin vain pelivälineet ja myytiin värikuulia. Sunnuntain lehdessä olikin sitten etusivun juttu uudesta lajista. Kuulimme jälkeenpäin että nimismies oli maanantaina karjunut naama punaisena, ettei hänen piirissä mitään sotapelejä pelattaisi! Vaan nimismiehen kanssa saatiin asiat järjestymään, kun ei mitään syytä löytynyt, miksi ei pelitapahtumia voisi järjestää, ja kun huviluvat saatiin, niin homma pääsi käyntiin. Alkuvuosina yrittäminen oli enemmänkin harrastamista, ja kävimme järjestämässä pelejä Jyväskylän ympäristössä itse myös pelaillen. Satunnaisesti kävimme myös Tampereen ja Kuopion suunnalla pelailemassa. Tämä siis kaikki varsinaisen leipätyön ohella.

Jaakko Hannikainen 1988 Survival Game -värikuulapelivarusteissa

Tampereen suunnan peleistä tuli tutuksi paikallinen Survival Game -yrittäjä Lasse Pakarinen, ja hänen kanssaan tuli juttua uudesta pelistä, jossa käytetään laserpyssyjä. Olimme lukeneet näistä – ja myöskin kuulleet kavereilta, jotka olivat pelanneet laserpeliä Englannissa, kehuja, miten hauskaa hommaa se oli. Siispä loppuvuodesta 1992 lähdimme Lontooseen tutustumaan peliin. Ja hauskaahan se oli! Siispä ei muuta kuin hommaa käynnistämään.

Tosin eihän se niin helppoa ollut, sillä pelihallin perustaminen vaati suuren summan rahaa. Lainoja haettiin sekä perustettavalle yhtiölle että henkilökohtaisia käyttöluotoja ottaen, jotta saatiin alustava pääoma kokoon. Kiitos Jaakolle, joka uskalsi kiinnittää Haapalan tilan lainan vakuudeksi, ilman sitä emme varmaankaan olisi koskaan saaneet hommaa käyntiin. Hallia varten perustettiin myös uusi yritys Laser Game Finland Oy, jossa meidän kolmen lisäksi oli osakkaana myös edellä mainittu Lasse Pakarinen.

Ensimmäinen hallimme avattiin 17.5.1993 Helsingin Itäkeskukseen. Siinä vaiheessa alkupääoma oli käytetty, joten markkinointiin ei ollut varaa. Ainut, mitä pystyimme tekemään, oli jakaa vapaalippuja ympäristön kouluissa ja se riittikin. Noin viimeisinä koulupäivinä sana uudesta ”makeesta” Megazone-pelihallista ehti levitä kouluissa, jotta kesälomillakin pelaajia riitti sen verran, että kustannukset saatiin hoidettua. Heinäkuussa sitten tärppäsi: City-lehti teki jutun uutuudesta, ja homma ”räjähti”. Halli oli jatkuvasti täynnä ja illalla ovien sulkemisen jälkeenkin oven takan odotti porukkaa edellisten poistuessa, josko pääsisi pelaamaan kaikkien halutessa kokeilla Megazonea!

Menestyksen innoittamana päätimme laajentaa, ja seuraava kohde oli Tampere, jonne halli avattiin lokakuussa 1993. Nyt jo tiesimme, mitä olimme tekemässä, ja homma lähti käyntiin heti ja menestys vain kasvoi. Tässä vaiheessa olimme jo palkanneet useita henkilöitä halleille töihin, vaikka alun perin oli tarkoitus hoitaa hommat itse. Menestys ja kävijämäärät vaan olivat sitä luokkaa, ettei omin voimin pärjännyt. Seuraavaksi päätimme valloittaa Turun, jolloin Suomen 3 suurinta paikkakuntaa olisi ”miehitetty”. Turkuun avattiin Megazone-halli 1994.

Tuossa vaiheessa Helsingissä ja Tampereella uutuuden viehätys oli jo ohi ja pelaajamäärät laskussa. Toki pelaajia kävi kohtuullisesti, mutta kiivaimpaan aikaan palkattu henkilökunta osoittautui liian suureksi, joten oli aika karsia kuluja ja järjestää hommat uudestaan. Siispä Tampereen toiminnat ulkoistettiin ja Turun halli myytiin pois ja keskitimme resurssimme Helsinkiin. Jatkossa myös Lasse Pakarinen, joka oli muuttanut Hämeenlinnaan ja halusi keskittyä omiin bisneksiinsä siellä, myi osuutensa pois, joten olimme taas kolmestaan yrityksen vetäjinä, ja Velj. Hannikainen Oy:n liiketoiminta yhdistettiin Laser Game Finland Oy:n. Lisäksi Tampereen ulkoistaminen ei toiminut, joten totesimme siltä osin parhaaksi sulkea paikka. Myöskään Turun hallin ostanut yrittäjä ei saanut hommaa toimimaan kunnolla ja lopetti. Tampereelle kuitenkin löytyi nopeasti uusi yrittäjä ja Turkuun palasimme omin voimin avaamalla uuden Megazonen 1997. Näiden lisäksi meillä oli lyhytaikaisia halleja Jyväskylässä, Kuopiossa, Ylläksellä sekä Wasalandiassa 90-luvulla. Ja niin mentiin uudelle vuosituhannelle.