Vuosikokous 2015 ja tutustuminen Kansallismuseon näyttelyihin
Sukuseuran vuosikokous pidettiin lauantaina 18.4.2015 klo 12 ravintola Ostrobotnian Snellman-kabinetissa. Kokouksen puheenjohtajana toimi sukuseuran esimies Rainer Hannikainen. Tapaaminen aloitettiin tuttuun tapaan laulamalla yhdessä Laulavat Hannikaiset -laulu.
Sääntömääräisissä asioissa käytiin lävitse tilinpäätös, vuosikertomus – hiljaisine hetkineen poisnukkuneiden muistoksi – ja toiminnantarkastajan lausunto. Kokous päätti vahvistaa tilinpäätöksen ja myöntää vastuuvapauden vuoden 2014 johtokunnalle.
Jäsensihteeri Riitta Olsonen kertoi sukuluettelon päivittämisestä; jäsenille lähetetään jäsentietolomakkeet, joissa on sukuluetteloon tähän mennessä kerätyt tiedot, jotta kukin voi tarkistaa ja täydentää omat tietonsa. Lisäksi toimitetaan tyhjiä lomakkeita, joihin voidaan kerätä tiedot perheistä, joita ei ole vielä lisätty sukuluetteloon. Sukututkimusta varten kerättävään sukuluetteloon otetaan tietoja myös niiltä, jotka eivät ole sukuseuran jäseniä.
Kokouksessa keskusteltiin myös henkilötietolaista, tietojen julkaisemista ja salassapidosta. Todettiin, että jokaisella on oikeus päättää, mitä tietoja hänestä julkaistaan ja missä. Tietojen keruulomakkeessa voidaankin niin haluttaessa kieltää tietojen julkaiseminen kokonaan, jolloin tiedot arkistoidaan sukuluetteloon, joka on ainoastaan jäsensihteerillä. Sukuseuran johtokunta on joka tapauksessa päättänyt, että sukuluetteloita ei julkaista Internetissä elossa olevien osalta. Ainoastaan kuolleista henkilöistä luettelotietoja voidaan julkaista. Jäsensihteeri esitteli myös suvun alkujuuret ja kertoi, mitä sukuhaaroja pidetään yleensä suvun päähaaroina.
Sihteeri Heli Tammi esitteli sukuteoksen toteuttamistapaa ja näytti jo tehtyjä Sulkavan sukuhaaran tietoja esimerkiksi ja ideaksi siitä, mitä teos voisi sukuhaarojen osalta sisältää. Ohjeita materiaalien toimittamisesta julkaistaan seuraavassa Kiertokirjeessä. Nyt kiireellisin asia on saada joka sukuhaaralle yhteyshenkilö, joka kokoaa sukuhaaran aineiston.
Keskustelujen perusteella päätettiin ottaa sukuteokseen mukaan myös ne sukuhaarat, joiden jäseniä ei ole sukuseurassa jäseninä. Samoin päätettiin käyttää sukuteoksessa kirkonkirjojen mukaista ruotsinkielistä kirjoitusasua, vaikka suku onkin ollut suomenkielinen.
Sukuteokseen jokainen toimittaa haluamaansa materiaalia itsestään. Mikäli teksteissä mainitaan tai kuvissa ja videoissa näkyy muita henkilöitä, vastaa materiaalin toimittaja aina luvan kysymisestä ja julkaisemisesta sopimisesta. Keskustelussa tuli esille, että esimerkiksi työtehtävien vuoksi kaikki eivät voi laittaa perhetietojaan julkisiksi. Tämä hyvä huomioida myös kuvien henkilöiden nimeämisissä.
Kokouksessa keskusteltiin lyhyesti vuosien 2015 – 2017 toiminnasta. Vuosikokous 2016 päätettiin pitää Lappeenrannassa. Kesäkokous 2017, joka on myös sukuseuran 70-vuotisjuhla, on jo aiemmin sovittu pidettäväksi Helsingissä. Helena Hannikainen kertoi saaneensa tiedon, että Ann-Elise Hannikaisesta on tekeillä ooppera Metropolian opinnäytetyönä. Päätettiin, että Helena selvittää asiaa tarkemmin, ja valitaan näytös, johon mennään yhdessä, kukin itse liput hankkien.
Kokous päätti johtokunnan esityksen mukaisesti pitää vuoden 2016 perhekohtaisen jäsenmaksun ennallaan (25 e). Riitta Olsonen ja Juha-Pekka Hannikainen ilmoittivat, etteivät ole käytettävissä johtokuntaan. Tilalle ehdotettiin Kati Sipistä, joka valittiin uudeksi johtokunnan jäseneksi. Toista uutta jäsentä ei kokouksesta löydetty, joten kokous valtuutti johtokunnan valitsemaan yhden uuden johtokunnan jäsenen. Päätettiin pyrkiä saamaan uusia vastuunkantajia ensisijaisesti niistä sukuhaaroista, jotka eivät nyt ole edustettuina johtokunnassa. Muut johtokunnan jäsenet jatkavat tehtävässään. Vuoden 2016 toiminnantarkastajaksi valittiin Petri Ollila ja varalle Seppo Kapanen.
Kokouksen päätyttyä Uusmaalaisten lauluun oli lounaan aika. Herkullinen ruoka viritti kokousväen vilkkaaseen keskusteluun, kuulumisten vaihtamiseen ja uusien tuttavuuksien solmimiseen.
Mielenkiintoista nähtävää Kansallismuseossa
Kokouksen jälkeen tutuistuimme pirteän oppaan avustuksella Kansallismuseon muutamaan näyttelyyn. Valtakunta 1600-1800 -näyttely kertoi suomalaisten vaiheista ensin kirkon ja Ruotsin maallisen vallan hallinnassa ja Venäjän keisarikunnan osana ja päättyy itsenäistymiseen. Neljän eri säädyn tavaroiden mukana päästiin kurkistamaan menneisyyteen niin aatelisten liinavaatekaappien kuin tavallisen väen savupirtin kautta.
Metsäsuomalaiset-näyttely kertoi suomalaisista, jotka siirtyivät kaskiviljelijöiksi Ruotsin ja Norjan asumattomille metsäseuduille 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. He ylläpitivät pitkään alkuperäisväestön keskellä omaleimaista kulttuuriaan ja säilyttivät oman kielensä. Näyttely perustuu maisteri Astrid Reposen sanastonkeruumatkallaan vuonna 1932 Suomen kansallismuseolle hankkimiin esineisiin.
Museovierailun jälkeen kokousväki hajaantui; osa lähti kotejaan kohti, osa jäi vielä vaihtamaan kuulumisia.
