Page 27 - Hannikaiskanava_2022

SUKUTEOKSESTA

hemmäksi Kiilanmäkeä, jonka naa- voltaan hän oli vääpeli. Myöhemmin tarvittu lankakerää. Tyyne-mummo
oli tarkka huomauttamaan, jos ker-
purikylästä Ikoinniemestä perhe isä oli mukana osuustoiminnassa toja innostui lisäämään omiaan.
Näin lapset oppivat kuin huomaa-
hankki Muuraismäki-nimisen tilan kuuluen mm. Savonlinnan Osuus- matta, mikä on sadun ja Raamatun
kertomuksen ero. Vänrikki Stoolin
vuonna 1931. pankin ja Osuuskaupan hallintoeli- tarinat ja Kalevalan kertomukset
tulivat myös tutuiksi isän kertomi-
miin vuosikymmeniä. na.

Isä-Heikki oli ahkera ”työmyyrä”. Vielä vanhoilla päivillään, yli
80-vuotiaana, isä näytti tyttären
Hän raivasi uutta peltoa, hautasi ki- Isä-Heikki oli hyvin seurallinen ja lapsille mallia, miten hiihdetään,
lasketaan mäkeä tai luistellaan –
viä, hoiti karjaa ja rakensi kanalan. sukurakas. Kotiin kutsuttiin usein jopa takaperin. Kenties juuri urhei-
lun ja terveellisten elämäntapojen
Maanviljelyksessä hän oli valmis vieraita ja aina oli tilaa ruoka- ja ansiosta isä sai olla suhteellisen
terveenä koko elämänsä ajan.
kokeilemaan uusiakin asioita. En- kahvipöydässä. Veljekset vieraili-
Lääkkeisiin Heikki-isä ei uskonut,
nen kaikkea hän oli armoitettu pe- vat säännöllisesti myös toisissaan. vaikka piti kyllä lääkäreitä suures-
sa arvossa. Isä uskoi saunan pa-
Taimi-serkku ker- rantavaan voimaan. ”Jos sauna ja
terva ei auta, perii hauta”. Viina ei
toi Tauno-isänsä millään muotoa kuulunut asiaan.
Paljain jaloin lumessa pyörähtä-
lähteneen Kiilan- minen oli yksi tapa elvyttää veren-
kiertoa ja siinä lajissa käytiin kovat
mäeltä usein ”ra- kisat myös tyttärenpoikien kanssa.
Oli kuitenkin yksi ”lääke”, jota isä
javeräjää korjaa- vanhoilla päivillään käytti. Se oli
kotoinen mustaviinimarjamehu ja
maan”. Se tarkoitti siihen raastettua piparjuurta. Ko-
keilkaapa!
vierailua Hessu-
Muuraismäen isännän ja suvun
veljen luokse. Isä- patriarkan Heikki Hannikaisen hy-
vä, työteliäs elämä päättyi 86-vuoti-
Heikin sunnuntai- aana (1.2.1974). Hän oli maanlähei-
nen ja vaatimaton, mutta omalla
siin toimiin kuului paikallaan tärkeä ja vahva rengas
sukupolvien ketjussa. Rakkaudella
usein ”kotpaikalla” vaalimme hänen muistoaan.

käynti. Kiilanmä- Muistellut
Heikki Hannikaisen tytär
elle matkaa oli va- Sirkkaliisa Hannikainen (93 v)
Savonlinnan Heikinpohjassa
Muuraismäen päärakennus ja omenapuutarha jaat 2 km. Hauska
joulukuussa 2019
esimerkki veljes-

runanviljelijä. Torikauppa oli isälle ten kanssakäymisestä oli se, kun

henki ja elämä. Sinne oli päästävä, Tauno ensimmäisenä teki AIV-rehua

satoi tai paistoi, kuormassa muka- eli virtasta karjalle. Hän toi sitä he-

na perunasäkit, muut vihannekset, voskuormallisen Hessun lehmille

omenat, vastat ja kukkiakin saattoi maistiaisiksi!

olla sesongin mukaan. Isä siteerasi

usein piispa Olavi Kareksen sanoja; Isä oli suosittu satusetä ja tarinan-

”Tori on kuin suuri olohuone, jossa kertoja suvun lapsille ja nuorille.

tapaa mielenkiintoisia ihmisiä”. Ensin jonkun lapsista piti hakea

lankakerä mummon korista. Sitten

Työ oli isälle ilo ja siunaus. Isän ää- tarkasteltiin tovi, mikä satu keräs-

nen voi kuulla sanonnoissa: ”Kuka ei tä mahtaa purkautua; punaisesta

työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. tonttusatu, harmaasta peikkosa-

”Luoja ei laiskoja elätä”. ”Niin kau- tu jne. Kuulijakunnan jännitys ja

an kuin on elämää, niin kauan pi- huomio oli huipussaan jo ennen

tää yrittää”. Työ ei kuitenkaan ollut kuin kerä alkoi hitaasti purkaa ta-

isälle kaikki kaikessa. Kotiseudun rinaansa! Isällä oli hyvä muisti ja

ja kotikylän edistystä hän harrasti niinpä hän vapaasti kertoi mm.

uutterasti mm. sähkö-, puhelin- ja Topeliuksen, Anni Swanin ja Ander-

tieverkoston saamista kylälle sotien senin satuja, usein soveltaen ja

jälkeen. Vapaussodan veteraanilla värittäen niitä paikallisiin oloihin.

oli talvi- ja jatkosodan aikana mo- Myös Raamatun kertomuksia lap-

nia kotirintamatehtäviä. Sotilasar- set saivat kuulla, mutta niissä ei

27