Page 10 - Hannikaiskanava_2014

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

(lauletaan yhdessä P.J. Hannikaisen muistomerkillä)

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivoon ja lempeen aikaa. :,:

Nyt rinnass’ on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: Kevättunteille tuottavi vallan. :,:

Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais P.J. Hannikaisen muistomerkki
Ja ma leivona nousta voisin. Tekijä: Nina ja Alpo Sailo
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais Valmistumisvuosi: 1958
Ja mun riemuni oikean kaiun sais, Materiaali: pronssi ja harmaa graniitti,
:,: Ja ma oikea laulaja oisin! :,: korkeus 55 cm
Sijainti: Lounaispuisto
P.J. Hannikainen, Larin Kyösti Kuva: http://reunahuomautus.wordpress.
com/category/jyvaskylan-yliopisto/

P.J. Hannikaisen muistomerkki on malliesimerkki perinteisestä näköispatsaasta.
Realistinen muotokuva kertoo minkä näköinen P.J. Hannikainen on ollut. Erikois-
ta patsaassa on hieman vino pään asento. Alpo Sailon mukaan asento oli omi-
nainen säveltäjälle hänen kuunnellessaan musiikkia. Hannikaisen pojat pitivät
Alpo Sailon mallia onnistuneena ja isänsä persoonallisuutta hyvin kuvaavana.

Säveltäjä ja runoilija P.J. Hannikainen (1854–1924) oli suomalaisen kuorolaulun
kehittäjä. Säveltäjän rakastetuimpia kuorolauluja ovat muun muassa Kesälaulu,
Paimenen pyhä ja Karjalaisten laulu. Hän perusti Jyväskylän amatööriorkesterin
sekä Ylioppilaskunnan laulajat ja Mieskuoro Sirkat, joiden johtajana hän myös
toimi. Lisäksi Hannikainen työskenteli usean vuosikymmenen ajan Jyväskylän
seminaarin lehtorina.

Lähde: http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/038.html

10