Kesäkokous Lahdessa 2005
Yhdessäolo lujitti sukuseuralaisten me-henkeä
Hannikaisten sukuseuran kesäkokous toteutettiin tällä kertaa Lahden maisemissa, tapahtumien ja tutustumisten kietoutuessa Vesijärveen ja sen kauniiseen ympäristöön.
Aurinkoinen päivä käynnistyi Messilän Kartanon vehreässä miljöössä. Punaiset mökit, navetat ja vintit loivat kokoukselle kodikkaan ilmapiirin. Oman piristyksensä toivat myös 500 ratsastuksen harrastajaa, jotka kilvoittelivat paremmuudesta lähiareenalla. Erityisen innostuneita näkemistään ratsuista olivat tietenkin sukumme pienimmät jäsenet, joita olikin ilahduttavan paljon paikalla.
Aloituksena herkullinen lounas ja ystävien tapaamista
Virallinen ohjelma alkoi puolen päivän jälkeen maukkaalla buffet-lounaalla Markkinaravintolassa, joka sijaitsee vanhan navetan vintillä. Ruokaillessa iloinen puheensorina täytti kokoustilamme, kun sukuseuralaiset vaihtoivat kuulumisiaan.
Historiallisessa kokouksessa henkilövaihdoksia
Varsinainen asiaosuus lähti käyntiin sukuseuran perustajajäsenen, pitkäaikaisimman puheenjohtajan Eino Hannikaisen avauspuheenvuorolla.
Alkusanoissaan Eino tähdensi yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota juuri yhteisillä kokoontumisilla lujitetaan. Samalla hän kertoi sukuseuramme esimiehen Leena Valvanteen estyneisyydestä osallistua kesäkokoukseemme. Kaikki läsnä olleet kokousvieraat toivottivat Leenalle paranemista ja voimia sairasvuoteelle hänelle toimitettavan tervehdyksen kautta!
Kesäkokouksemme esityslistan merkityksellisin kohta oli uuden puheenjohtajan valinta. Eino halusi luopua tehtävästä luotsattuaan sukuseuraa peräti 27 vuotta. Varapuheenjohtaja Helena Hannikainen totesi osuvasti kiitospuheessaan, että Eino on ollut aivan korvaamaton sukuseuralle. Hänen vilpitön omistautumisensa sukumme asioille, aktiivisuus, innostuneisuus ja ystävällinen asenne sekä myötäelämisen taito ovat tehneet hänestä pidetyn keulahahmon sukuseurassamme. Onneksemme saamme pitää Einon sukuseuramme esimiehenä, Leenan nyt väistyessä tästä tehtävästä.
Uusi johtokunta
Uudeksi sukuseuran puheenjohtajaksi kokous valitsi yksimielisesti nykyisen rahastonhoitajan Rainer Hannikaisen. Onnea Rainerille! Tuore puheenjohtaja kiitti kokousväkeä luottamuksesta ja lupasi urheilutermiä lainaten ”tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää”! Uusi asetelma johtokunnassa avasi yhden vapaan paikan, johon valittiin Heli Tammi Hausjärveltä. Helin mukana tulee johtokuntaan varmasti uusia tuulia ja nuorta näkökulmaa. Onnea myös Helille uuteen tehtäväänsä!
Suvulla omat Internet-sivut
Sukuseuran sihteeri Ilona Hannikainen kertoi omassa osuudessaan sukumme nettisivuista, jotka nyt pikkuhiljaa alkavat olla käyttövalmiina. Sivuihin pääsee tutustumaan osoitteessa www.hannikainen.fi.
Lisäksi esille tuli joukko pienempiä asioita, jotka joko nopeasti päätettiin kokousväen päätöksellä tai siirrettiin johtokunnan myöhempään käsittelyyn. Puolentoista tunnin kokous päättyi Messilässä hyvässä hengessä ja perinteisiin nojaten Karjalaisten laululla.
Upeassa Sibelius-talossa kaunista laulumusiikkia
Sukuseuran ohjelma jatkui siirtymisellä Vesijärven rannalla sijaitsevaan Lahden Sibelius-taloon. Saimme tietää opastetun tutustumiskierroksen aikana mitä mielenkiintoisimpia yksityiskohtia talon nimestä, materiaalivalinnoista, symboliikasta, rakennustekniikoista, unohtamatta varsinaista konserttisalia virityksineen, värityksineen ja tulevine urkuineen. – Niin ja se kuuluisa akustiikka. Opastus avasi talon ”sielua” aivan uudella tavalla!
Mutta emmepä vielä tienneet, mikä meitä seuraavaksi odotti… Saimme nimittäin loistavan opastuksen päälle erinomaisen pienoiskonsertin, jonka meille tarjosi lauluyhtye Halla. Kymmenen ammattitaitoista tyttöä pisti lavalla parastaan Hannikaisesta Beatlesiin kauniissa puvuissaan – ja niin, me sukuseuralaiset olimme haltioissamme! Suurkiitokset tälle huippuryhmälle ja kiitokset myös Hilkka Hannikaiselle, joka paikallisten kontaktiensa ansiosta pääsi tämän esiintyjäryhmän jäljille.
Yhdessäoloa risteilyllä Vesijärvellä
Mielenkiintoisen päivän päätteeksi oli aika vaihtaa vapaalle, kun Sibelius-talon jälkeen rannassa odotti koivuin koristeltu Aino-laiva valmiina sukuseuran risteilylle. Niinpä me arviolta 70 henkeä pakkauduimme paattiin ja lähdimme Vesijärven kierrokselle.
Laivat kohtasivat järvellä
Jännitystä kesäkokouksen laivareissuun toi kahden laivan kohtaaminen järvellä. Ruokatoimituksesta nimittäin unohtui kala-allergikon annos, joten siipirataslaiva Wellamo ystävällisesti toi annoksen. Laivat ajettiin aivan peräkkäin ja Wellamon tarjoilija ojensi ruokalautasen Ainoon. Ikimuistoisesti tarjoiltu ruoka-annos oli herkullinen.
Mukava lauantaipäivä kääntyi iltaan risteilyllä Vesijärvellä. 90-paikkaisen Aino-laivan kahteen salonkiin ja kansille asettuneet Hannikaiset vaihtoivat innokkaasti kuulumisia. Samalla pääsimme nauttimaan paitsi hienoista hämäläisistä rantamaisemista myös maukkaasta lohikeitosta. Aino palasi satamaan klo 21.15 ja niinpä ensimmäinen kesäkokouspäivä katsottiin virallisesti päättyneeksi.
Aurinkoinen päivä jäi varmasti positiivisena kaikkien mieleen, sisälsihän se sopivassa suhteessa sekä asiaa että viihdettä sekä sitä tärkeintä, Einonkin teroittamaa yhdessäoloa!
Sunnuntaina kirkkoon tutustumista ja maukasta lounasta
Ohjelma jatkui sunnuntaina jumalanpalveluksella Hollolan kirkossa sekä lounaalla ravintola Kunnantuvassa. Itse en ollut enää paikan päällä sunnuntaina. Suurkiitokset johtokunnalle mielenkiintoisesta ja hyvin järjestetystä kokouksesta sekä hyvää loppukesää kaikille sukuseuralaisille!
Eino Hannikaisen puhe 2005
Rakkaat sukuseuramme jäsenet. Johtokunnan puolesta minulla on ilo tervehtiä teitä ja toivottaa sydämen lämmöllä tervetulleeksi kesäkokoukseen Lahteen. Tämänkertainen kokous sattui samaan ajankohtaa Jyväskylän rallin ja Yleisurheilun MM kisojen kanssa.
Kuluneen kolmivuotisen jakson toiminnan tärkeimmäksi tapahtumaksi nousi P.J.Hannikaisen syntymän 150-vuotijuhlinta, lämpimät kiitokset toimintakertomuksessa mainittujen tahojen lisäksi professori Reijo Pajamolle, kapellimestari Tuomas Ollilalle, P.J.Hannikaisen elämäkerran kirjoittajalle professori Matti Vainiolle, Ylioppilaslaulajille ja Yleisradiolle.
Sukuseuramme 58-vuotisen toiminnan ajan hallinnossa on ollut vastuunkantajia perustajajäsenistä. Niin kuin muillakin elämän alueilla tapahtuu sukupolvenvaihdoksia, niin olemme ajankohdassa, jossa perustajajäsenet antavat vastuun uudelle nuoremmalle sukupolvelle. Omalla kohdalla tunnen nöyrää kiitollisuutta kaikesta siitä tuesta ja luottamuksesta, jota seuramme esimiehiltä ja jäseniltä kuluneiden vuosien aikana olen saanut. Seuramme edustajana olen saanut olla vastaanottamassa eri tahojen muistamisia edesmenneiden suvun jäsenten työn merkityksestä aikalaistensa parissa. Kaiken tämän olen kokenut suurena rikkautena, johon minulla ei ole ollut mitään ansiota.
Kun olemme koolla sukulaisuuden merkeissä, niin rohkenen tuoda terveisiä hyvin kaukaisilta sukulaisilta mareilta Baskiiriasta Birskin kaupungista. Baskiria sijaitsee Euroopan itärajalla Ural-vuoriston eteläosassa. Palasin sieltä viikko sitten kolmen viikon matkalta. Matka tarkoitus oli olla aloittamassa paikallisen luterilaisen seurakunnan kirkon rakentamista, mutta erilaisten paikallisten ongelmien takia emme päässeet varsinaiseen rakentamiseen.
Baskiriassa elää n. 120 000 itämarilaista ja heistä n. 90% kuuluu luonnonuskonnon harrastajiin. Inkerin kirkon lähetystyön kautta on sukulaiskansojen keskuuteen syntynyt luterilaisia seurakuntia.
Presidentti Putinin vierailun venäläisissä kommenteissa kiinnitettiin huomiota suomensukuisten kansojen asian esillä pitämiseen ja pelättiin niiden pyrkivän itsenäistymiseen. Matka avarsi näkemään sukulaisuutta laajemmasta näkökulmasta.
Kuluvana vuotena olemme viettäneet Kristinuskon Suomeen tulon 850 v. juhlia. Kansallisen kieleen, kulttuurin ja olemassaoloomme kristinuskolla on ollut ratkaiseva merkitys. Päätökseksi lainaan virren 448: 2 ja 3 säkeistön sanoja: Olemme yhtä perhettä, kaikista kansoista ja taivaan Isää tahdomme, kuin Kristus palvella. Toisten kuormaa kannamme. Todistus yhteinen kuuluttaa kaikkeen maailmaan kiitosta Kristuksen.
Saakoon isiltä ja äideiltä peritty usko olla sukumme jäsenten kallioperusta jonka varaan saa elämän rakentaa. Tervetuloa aloittamaan vuosikokousta.
Eino Hannikainen
Kohti uusia haasteita – uuden puheenjohtajan terveiset Hannikais-kanawassa 2005
Hyvät sukuseuramme jäsenet. Tätä kirjoittaessa maa on hieman valkoinen yöllä sataneen lumen johdosta, ja ensimmäiset syysmyrskyt ovat rämisyttäneet parvekelaseja. Syksy on saapunut, eikä talvenkaan tulo ole kaukana. Eteenpäin mennään. Silti olen palannut ajatuksissani useasti elokuun kesäkokoukseen ja sen ilmapiiriin. Kokouksen ohjelmaan ja aikatauluun oltiin tyytyväisiä. Osallistujia oli kiitettävästi paikalla niin nuoria kun konkareitakin ja sääkin suosi meitä ensimmäisenä kokouspäivänä.
Kesäkokous oli historiallinen. Sukuseuran esimies ja puheenjohtaja vaihtuivat. Päätökset tehtiin yksimielisesti. Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää kokouksen puheenjohtajana toiminutta Antti Kotirantaa tyylikkäästi ja ammattimaisesti johdetusta kokouksesta.
Sukuseuran esimiehenä 16 vuotta toiminut Leena Valvanne halusi erota tehtävästä. Siihen sukuseuran jäsenet haikein mielin suostuivat. Koska Leena ei ollut päässyt kokoukseen mukaan, vierailin hänen luonaan yhdessä varapuheenjohtaja Helena Hannikaisen kanssa syyskuun lopulla. Veimme mukanamme meidän kaikkien sukuseuralaisten kiitokset ja terveiset pitkäaikaiselle, rakkaalle ja pidetylle entiselle esimiehellemme ja uudelle kunniajäsenellemme. Leena otti meidät vastaan iloisena, kuten aina ja pyysi välittämään kaikille suuret kiitokset hänelle osoitetusta kunniasta. Jotta yhteys ei katkeaisi, kutsuin Leenan jo seuraavaan johtokunnan kokoukseen. Toivotamme Leenalle kaikkea hyvää ja toivomme, että hän jaksaa ilahduttaa persoonallaan meitä jatkossakin yhteisissä tapaamisissamme. Kunnioittavat kiitokset Leena ansiokkaasta työstä sukuseuramme hyväksi.
Toinenkin tärkeä vaihdos tapahtui. Sukuseuran puheenjohtajana 27 vuotta toiminut Eino Hannikainen luopui pyynnöistä huolimatta tehtävästä. Kaikki tuntevat Einon ja Eino tuntee lähes kaikki. Perustajajäsenenä hän on nähnyt vuosien varrella sukuseuran kehittymisen nykyiseen muotoonsa ja vaikuttanut moniin sukuseuran elinkaarella tehtyihin päätöksiin. Kiitospuheessaan kesäkokouksessa Helena Hannikainen mielestäni sanoi osuvasti: ”Sukuseura on tarvinnut Einoa ja Eino on tarvinnut sukuseuraa”. Niin antaumuksella ja sydämellä hän on näiden vuosien aikana luotsannut meitä. Kiitos Eino tähän mennessä tehdystä mittavasta ja tuloksia tuottaneesta työstä sukuseuramme hyväksi. Kesäkokouksen yksimielisellä päätöksellä Eino valittiin sukuseuramme esimieheksi, joten haasteita Einolla riittää jatkossakin. Nyt ajatukset voi kuitenkin siirtää eteenpäin tämän päivän sukuseuran työstä tulevaisuuteen. Einoa tarvitaan edelleen, koska tulevaisuuteen mentäessä vankalla kokemuksella voidaan välttää ainakin pahimmat karikot. Onnea, Eino, uudessa tehtävässä ja lämpimät terveiset Kaisalle.
Tulin sukuseuraan mukaan Jämsän kesäkokouksessa 20 vuotta sitten. Koska itse asia ja toiminta vaikutti mielenkiintoiselta ja tunnelma oli lämminhenkinen, päätin jatkaa mukana ja liittyä seuran jäseneksi. Johtokuntaan minut valittiin 90-luvun alussa. Sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät otin vastaan –93. Sihteerin tehtävistä luovuin Ilonan tultua johtokuntaan. Taloudenhoitajana olen jatkanut näihin päiviin asti. Puheenjohtajan tehtävästä en ole vuosien varrella edes haaveillut saati sitä tavoitellut. Tilanne näyttää vain itsestäni riippumatta johtaneen tähän tilanteeseen. Siksi olen kesäkokouksen jälkeen ollut enemmänkin odottavalla kannalla.
Kesäkokouksessa toteamani sanat: ”Teen parhaani, katsotaan mihin sen riittää” – kuvasi aika tarkalleen sen hetkisiä tunteitani. Vastuun kantaminen ei sinällään ole koskaan minua pelottanut. Esimiesasemassa 16 vuotta työskennelleenä on hallinnollinen johtaminen myös minulle tuttua. Mutta sukuseurassa työskenteleminen on aivan erilaista työelämään verrattuna. Siksi odotan mielenkiinnolla tulevia uusia haasteita. Otankin tehtävät vastaan nöyränä mutta innolla ja luottavaisena. Toivon ja uskon saavani jäsenistöltä täyden tuen työlleni. Ensimmäinen tavoitteeni on oppia tuntemaan entistä paremmin nykyinen jäsenistömme. Tarkoituksenani on tulevina vuosina pyrkiä järjestämään tapaamisia sukuseuran jäsenten kanssa heidän kotiseuduillaan esim. lomamatkoihin liittyen. Samalla minulla on mahdollisuus saada rauhassa keskustella jäsenistön kanssa sukuseuran toiminnan kehittämiseksi.
Sukuseuran tulee olla jäsenistön näköinen. Jokaisen jäsenen mielipide on kallisarvoinen. Ilokseni olen havainnut, että viime vuosina on sukuseuraan liittynyt uusia nuoria jäseniä. Johtokuntaankin saatiin uusi energinen nuori nainen Heli Tammi. Sydämellisesti tervetuloa. Johtokunnan muut jäsenet ovat kokenutta kaartia. Sukuseurassamme on siis erittäin ammattitaitoinen ja osaava vetoryhmä, jonka ideointikyvyllä ja tarmokkuudella saamme varmasti hoidettua niin seuran perusasiat, kuin toteutettua suunnitteilla olevat suuremmat projektit.
Kaikki johtokunnan jäsenet ovat sukuseuramme äänitorvia, joten yhteydenotot ovat tervetulleita. Antamalla palautetta ja kertomalla ideoita jokainen sukuseuralainen voi olla vaikuttamassa yhdistyksen toimintaan. Uskon, että toiminta jatkuu aktiivisena tästäkin eteenpäin. Luottavaisena tulevaisuuteen.
Toivotan sydämellisesti kaikille sukuseuramme jäsenille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Tapaamisiin!
Puheenjohtaja Rainer Hannikainen
