Sukulaisia tavatessa hyvin usein jossain vaiheessa tulee puheeksi Porho. Sen verran mieliinpainuva tuo suurikokoinen saksanpaimenkoira oli.

Porho oli Kari Hannikaisen koira, ja se oli Otto ja Terttu Hannikaisen kotona Riihimäellä, talossa, jonka yläkerrassa meidän perheemme asui, kun olin pieni. Porho oli koulutettu ja hyvätapainen koira. Kari koulutti koiran niin, ettei siitä tarvinnut maksaa edes koiraveroa. Mummolasta löytyikin monenlaista koulutusmateriaalia aina sotakoirakoulutuskirjoihin. Myös hieno ahkio valjaineen talosta löytyi, joten lapset saivat vauhdikasta kyytiä talvisin.

Porho tulikin loistavasti lasten kanssa toimeen. Kun olin aivan pieni ja nukuin vaunuissa, Porho vahti, ettei kukaan vieras koskenut minuun. Taaperoikäinen ollessani koira huolehti, etten lähtenyt pihasta pois. Itse en muista, mutta muiden kertoman mukaan, nukuin ja leikin Porhon kanssa. Olin kuulemma laskenut liukumäkeäkin sen selästä. Hieman vanhempana leikin koiran kanssa usein piilosta, ja Porho olikin loistava leikkikaveri. Se oli myös mainio postikoira. Kun se näki postiauton tulevan, juoksi se tien varteen, ja postinjakaja antoi postit Porholle, joka kiltisti toi ne sisälle.

Vieraat kuitenkin pelkäsivät Porhoa. Se oli rauhallinen ja antoi vieraiden kulkea rauhassa, aina kun omaa väkeä oli paikalla. Isäni ja äitini – Pauli ja Sini Hannikaisen – häävalmisteluissa kaikki oma väki oli käymässä kuka missäkin ja vain naapurin emäntä oli keittiössä, kun piirakat piti ottaa pois uunista. Mutta Porhopa ei antanut naapurin koskea mihinkään ennen kuin joku omasta perheestä tuli paikalle. Erään kerran taas nuohooja pääsi sisälle taloon, mutta ei enää päässytkään pois Porhon pitäessä ovella vahtia.

Porho sytytti uskollisuudellaan ja lempeydellään rakkauden koiria kohtaa – ja nimen omaa suuria koiria kohtaan. Myöhemmin koulutin Karin toista saksanpaimenkoiraa, ja nyt itselläni on kolmas suuri, valkoinen laumanvartija, owczarek podhalanski. Edesmennyt Dixi sekä nykyiset koiramme Dani ja Wertti ovat paitsi rakkaita lemmikkejä myös oivia pihavahteja – ja kissojen leikkikavereita.

Heli Tammi