Sukulaiskansojen luona kirkkoja rakentamassa
Perhe ja suku on se elinympäristö, johon synnymme. Perheen ja suvun piirissä meitä yhdistävät perintötekijät ja historia. Yhä enenemässä määrässä meitä kiinnostavat suvun lähtökohdat ja sen vaiheet. Minulla oli viime heinäkuussa mahdollisuus kolmen viikon ajan vierailla Bashkortostaniassa (aiemmin Bashkiria), joka vuosituhansia sitten oli suomensukuisten kansojen asuinaluetta.
Bashkortostania sijaitsee Kama-joen ja Ural-vuoriston välissä ja on Venäjän Euroopan puoleisen alueen itäisin tasavalta. Asukkaita on noin 4,5 miljoonaa, ja pääkaupunki Ufa sijaitsee samannimisen joen varrella. Asukkaita pääkaupungissa on noin 1,3 miljoonaa.
Ufa on tyypillinen suomalais-ugrilainen nimitys. Ufa-joki laskee Belaja-jokeen (Valkea-joki) ja sen varrella on Birskin kaupunki, jossa olimme majoitettuina. Alueella asuu noin 180 000 suomensukuista, joista mareja 120 000 ja mordvalaisia noin 32 000 ja udmurtteja 26 000. Noin 90 % näistä suomensukuisista on luonnonuskojen palvojia, joista nuorempi sukupolvi on vieraantumassa. Inkerin kirkon työn tuloksena näille sukukansojen alueille on syntynyt luterilaisia seurakuntia, joissa toimii suomalaisia lähetystyöntekijöitä.
Talkoolaisia Suomesta
Seurakuntien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentamisessa on ollut vapaaehtoisia talkoolaisia Suomesta. Tällainen omakin matkani oli. Meitä oli kymmenen miestä ja yksi nainen, joka toimi tulkkina. Hän on diakoniatyöntekijä Kuopiosta ja toimii Inkerin kirkon työssä Birskin kaupungin marilaisten keskuudessa, joita 45 000 asukkaan kaupungissa on 10 000. Kaupunkiin on syntynyt luterilainen seurakunta ja me olimme aloittamassa kokoontumistilan rakentamista.
Nämä marilaiset olivat hyvin ystävällisiä ja heidän seurassaan tunsi olevansa sukulaisten parissa. Teimme retken noin sadan kilometrin päässä olevaan Ural-vuoristoon, josta oli mahtavat näköalat Ufa-joelle. Saimme tutustua myös Punaiseen lähteeseen, josta virtaa Ural-vuoren uumenista tulevaa vettä 16,8 kuutiometriä sekunnissa.
Meille järjestettiin myös ikimuistettava ilta kaupungista noin 15 kilometrin päässä sijaitsevassa 12 lähteen retkikohteessa, jossa marilaiset ystävämme olivat pukeutuneet kansallisiin asuihin. Saimme myös kuulla marilaista musiikkia. Illan kuluessa nautittiin teestä, letuista ja makkarasta, joka oli paikallisille uutta. Osallistuimme heidän piirileikin tapaisiin perinteisiin leikkeihinsä.
Krasnaja Kluts – Punainen lähde
Marilaisten ystävien onniteltavana
Lämmin syntymäpäivä
Kun matkatovereiden ja heidän välityksellä myös paikalla olevien seurakuntalaisten tietoon tuli, että syntymäpäiväni sattui siellä oloaikaan, niin tarmokkaiden emäntien ansiosta saimme viettää elämäni lämpöisintä syntymäpäivää ulkona pihakeittiön äärellä kirkkorakennuksen tontilla työn äänet ympärillä.
Lämminhenkisyyttä lisäsi ulkona oleva lämpötila, sillä mittarilukema oli 33 astetta varjossa. Tarjottavaksi hankin kolme täytekakkua pullan, keksien ja makeisten lisäksi. Ei tämä juhliminen kalliiksi tullut, sillä kakut maksoivat 350 ruplaa eli 10 euroa. Juhlimisen jälkeen illan päätteeksi seurakuntalaiset hyvästelivät meidät ja antoivat matkatuliaisiksi bashkortostanialaista hunajaa.
Omana lähtölauluna lauloimme näille ystäville hengellisen laulun ”Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi”. Luultavasti tämä oli ensimmäinen kerta, kun P.J. Hannikaisen säveltämää musiikkia esitettiin Birskissä.
Marilaisia pukeutuneena kansanpukuihin, mukana myös matkanjohtaja ja tulkki
Kotimatkakin oli elämys
Seuraavana aamuna aloitimme kotimatkan. Matkareitti oli Ufa-Smara-Moskova, jossa oli 12 tunnin odotus ja meille jäi aikaa tutustua kaupunkiin. Matka jatkui Pietariin ja päättyi Lahteen. Aikaa kului matkaan yli kaksi ja puoli vuorokautta. Junassa matkustaminen Venäjällä oli uudenlainen kokemus.
Kun kouluaikana tutustuttiin sukulaiskansoihin, niin nyt oli elämys saada tutustua heihin paikan päällä.
Eino Hannikainen
