Kanava 45/1847

Lehdessä suurimman tilan vievät Satu-kertomuksen loppuosa ja Ukon kertomus-tarinan neljäs jakso. Vaan alkuun uutisia:

Kotimaalta.

Viipurista.

Maalta valitetaan rukiin oraiden tulleen huonoksi ja paikottain järkiään hävinneeksi, jos kylvös oli tapahtunut vanhalla siemenellä; uudis kylvös sen siaan on onnistunut hyvästi.

= Maaomenain pilauntuminen sanotaan ilmestyneen Laadogan ranta pitäjissäki Käkisalmen tienoilla ja etelämpänä; ylempänä pohjois pitäjissä sen siaan ei ole mitään keksitty tästä maanalaisesta rutosta; enimittäin on se vasta kuopassa pilannut maaomenat.

Satu.

(Jatke 44 N:sta).

Kissa ällistyi kuultua omaa kieltänsä rotansuusta, ja sanoi: Jos neuvoisi on hyvä niin sinulle ei pidä mitään pahaa tapahtuman, puhu. Ja rotta kumarsiin maahan, sanoen: minä olin kuullut teidän hyvyyttänne, jalouttanne ja suuruuttanne ylistettävän ympäri maailman ja rakastin jo teitä ennen näkemistäni, lupasin elinaikani orjallisesti palvella teidän kissallista suuruuttanne. Kuultua asuvanne tässä kaapissa, keräsin kaapin ala suuren joukon hiiriä. Katsokat, hiiret ovat nyt minun kädessäni, käskekää, minä olen valmis kaikkeen jolla voin teitä palvella. Kissalle juoksi vesi suuhun ajatellessa pieniä hiiriä, joita hän sanomattomasti rakasti, sillä ne olivat paljon maukkaammat suuria rottia, ja hän sanoi: sinä olet ymmärtävin kaikista tunnetuista rotista, ja olet luotu joksiki suuremmaksi. Tästä lähin korotan sinun paraaksi ystäväkseni, ja saat itse, kaikin sukulaisinesi rauhassa syödä emännän ruokia. Kaikki muut kulkupaikat pesästänne voitte nyt tuketa ikuisiksi ajoiksi kiini, sillä tästälähin saatte kaikki tarpeenne täältä. Sen tähden voitte myös avata kaapinreiän puolta suuremmaksi, että minäki voisin toisinaan pistää pääni siitä ja katsahtaa teidän onneanne. Rotta kumarsi otsansa maahan ja pujahti samassa ruokiihin ja söi haletakseen. Sitte meni hän pesäänsä, huutain: voitto voitto! Kissa on paras ystävämme. Koko kaappi on meidän hallussa. Hiiret ja rotat uskoivat ja tulivat iloiseksi, tukkesivat pihalle käytävän reiän, ja kaivoivat kaapin reiän, kissan pään mäntäväksi ja rotat kantoivat kaapista kaiken kalleimpia ruokia ja välkkyviä hopia kappaleita pesäänsä, ja elivät joka päivä ilossa ja hekkumassa. Viimein sai kaapin reikä valmiiksi ja suuret pidot laitettiin sen kunniaksi, ja päämies kutsui hänen kissallisen suuruutensa katsomaan reiästä heidän iloansa, ja kissa katsoi ja muhoili.

Ja hiiret kävivät kaapissa ja söivät minkä jaksoivat. Mutta kissa otti hiiriä kerallaan leikitäkseen ja hiiret leikitsivät mielellänsä kissan kanssa, sillä se silitteli heitä pehmillä käpälillään niin hellävaraisesti ja suuteli ja hyväili kaiken tavoin. Iloissaan ei kukaan keksinyt hiirijoukon vähenemistä, muut kuin päämies ja rotat, jotka nauroivat keskenänsä hiirten sokeuelle, kun eivät nähneet mitä kissa teki heille. Viimein ei ollut enää yhtään hiirtä pesässä, ja nyt iloitsivat rotat, sillä kaikki kaapin hyvyys jäi nyt heille yksinään, ja he söivät etteivät jaksaneet liikkua, ja kissa sanoi heille: minä olen aikonut palkita teidän viisauttanne ja sivistynyttä käytöstänne ja uskollista palvelustanne ja korotan nyt teidät kaikki kissalliseen arvoon; mutta sinun, päämies, joka isänmaallesi olet tehnyt niin suuria palveluksia, sinun korotan minä yli kaikkia vertaisiasi ja teen nyt sinun kissalliseksi korkeudeksi ja lähimmäiseksi neuvonantajakseni. Rotat ihastuivat ja suutelivat kissan jalkopohjia, mutta kissa veti pitkät kyntensä jalkoihinsa etteivät rotat nähneet niitä. Sen perästä syötiin kaikkia mitä parasta kaapissa oli ja särettiin putelia, joista juoksi verenpunainen ja vaahtinen viina kaappiin ja rotat joivat ja juopuivat. Näin tehtiin nyt joka päivä, sillä kaappi oli aina ruokia täynnä, eikä työtä tarvinnut tehdä kukaan. Vaan jokaisessa ilossa oli pari kolme rottaa hävinnyt, jota iloissaan ei keksinyt muut kuin päämies, joka nauroi itsekseen; sillä hän ajatteli kohta pääsen minä teistä kaikista, ja jäen kahden kesken kissan kanssa. Kissa rakastaa minua kuin omaa poikaansa, hän on vanha ja lapsiton, kohta kuolee hän ja minä saan yksinäni koko kaapin halttuuni. Tätä ajatellen laittoi hän kerran suuret pidot, ja monta putelia särettiin ja juotiin, ja hänen kissallinen suuruutensa alensiin tulemaan pitoihin. Vaan pitojen päättyissä olivat ne viimeisetki vähät rotat hävinneet ja päämies oli vihdoin pääsyt rakkaimman toivonsa päähän. Hän vapisi paljaasta ilosta ja odotteli vaan kissan kutsumista, kuulemaan viimeistä tuomiotansa. Toisena yönä tuli vihdoin se odotettu hetki, ja rotta ajatteliin jo kissaksi ja pöyhisteli karvojansa ja luuli itsensä aivan kissan suuruiseksi. Ilosta vavisten tuli hän kissan eteen; Ja kissa sanoi: Sinä olet tehnyt minulle suurempia palvelluksia kuin yksikään oikia rotta olisi tehnyt, ja minä lupasin palkita sinun siitä, ja olen pitänyt sanani, minä olen korjannut kaikki sinun hiiresi ja rottasi ja säästänyt sinun yksinään, sinun, joka olet antanut koko kansalaisesi minun pehmeihin käsiini, ja katso nyt minä en enää tarvitse sinua itsiäni palvelemaan, ja sentähden minä nyt viimeiseksi – syön sinun. – Näin sanoen rapsai kissa pitkät kynnensä rotan niskaan, ja söi sen suuhuunsa.