Mummoni Eunikka Kettunen, os. Hannikainen
Eunikan äiti Anna Loviisa, syntynyt.18.11.1838 Säämingin Pihlajaniemissä Vuohimäen tilalla, ja Kiljusten lapsista ainokaisena eloon jääneistä, meni 17 vuoden ikäisenä avioon Kiilanmäen Anders Mikonpoika Hannikaisen kanssa 25.6.1855. Anna Lovisa sai Vuohimäeltä avioon lähtiessään 10000 mk.
Eunikka, syntynyt 27.11.1874 ja kuollut 14.11.1960, oli Anna Lovisan synnyttämistä lapsista kymmenes. Aikuiseksi heistä Eunikan lisäksi kasvoi ainoastaan Anna Aleksandra.
Eunikka-mummoni avioitui Niilo Kettusen kanssa 11.6.1893 ja aluksi asuivat Ritosaaren Varmassalahdessa, sieltä muuttivat myöhemmin Ikoinniemelle Vilppolanmäen nimiselle tilalle, pinta-alaltaan 114 hehtaaria. 1932 Vilppolanmäen tila tuli pakkohuutokauppaan: Niilo oli mennyt takaajaksi serkkunsa vekseliin, joka ei hoitanut asiaansa. Eunikka-mummooni tämä Vilppolanmäeltä poismuutto kaupunkiin vaikutti paljon myös henkisesti. Hän kesti varmasti koettelemukset luterilaisen opin avulla.
Eunikka Hannikainen ja Niilo Kettunen kihlakuvassa
Ilmari (Immo)-serkku syntyi ennen kuin hänen äitinsä, tätini Elna, ja isänsä ehtivät kihloihin saatika naimisiin. Hänen isänsä olisi kenties kantanutkin vastuunsa, mutta elävä elämä on tarua ihmeellisempää. Niinpä tätini Elnasta tuli yksinhuoltaja aikana, jolloin se oli häpeällistä. Ilmarin äiti oli kuollut 4.12.1944 kurkkumätään, joten Hilja-täti ja Eunikka-mummo ottivat kasvatusvastuun Immosta.
Eunikka mummo joutui kerran vastaamaan puhelimeen, kun ei ollut meitä muita kotosalla. Hänelle se oli elämässä uutta ja hän vastasi ”ei oo kettää kotona ”. Sitten laittoi puhelimen seinän ja puhelimen kannatimien väliin. Silloin oli puhelin numerolla 2806. Puhelin soi mummon takia varattua, jos kuka yritti soittaa, niin ei onnistunut.
Eunikka Kettunen, 50 v Vilppolanmäellä Ikoinniemessä
Eunikka Kettunen kuvattu nykyisen Savonlinnan linja-autoaseman kohdalla olleen kallion vieressä. Kuva on otettu 1954 Eunikan ollessa 80 v.
Kerran 1940 – 1950 luvun vaihteessa Eunikka tuli meille sairaalasta, kun häneltä oli murtunut ranneluu. Silloin Eunikka asui yksin Simunankatu yhdessä, illalla pääsi sairaalasta sidonnan jälkeen. Hän tuli yöksi meille Talvisalolle, yöllä hän kipujen vuoksi nukkui huonosti ja kuuli kovaa ”härinää”. Aamulla kysyttiin kuinka mummo oli nukkunut ja hän vastasi ”ei oikein saanut nukuttua, kun joku elukka häris koko yön”. Tämä mummon luulema elukka oli mummon vävy siis isäni. Isä kyllä väsyneenä kuorsasi ja puri voimakkaasti hammasta. Tälläiseen isän nukkumiseen varmasti vaikutti sotien kokemukset ja monenlaiset muut rasitteet, huonokuntoiset autot, huono työllisyys, velat, huoli perheestä sekä oma terveys.
Vilppolanmäki Ikoinniemellä
Kerran viisikymmentä luvun lopulla Esko oli kuormaautolla tulossa kaupunkiin päin Pääskylahdessa ja havaitsi Eunikan näköisen mummon. Pysäytti auton ja kysyi; ”minne mummon on menossa”. Eunikka vastasi; ”Vilppolanmäkeen. Ota hyvä poika kyytiin, kun väsyttää”. Eunikka oli kävellyt jo 10 km. Eunikalla oli jatkuva kaipuu Vilppolanmäelle!
Mummoaan näin muisteli Seppo Kapanen.
